Väsynyt auttamaan

Voiko toisten auttamiseen väsyä? Kyllä voi. Minulle kävi näin ensimmäisen kerran lukiossa, kun en jaksanut auttaa ja tukea ystävääni hänen sairastuessaan. Podin tästä pitkään huonoa omatuntoa, mutta myös minulla oli siihen aikaan ikäviä asioita omassa elämässäni mietittävänä ja tiesin, että hänellä on myös muita ihmisiä joihin tukeutua, joten otin hieman etäisyyttä. Tämä auttoi myös itseäni selvittämään päätäni ja myöhemmin lähennyimme taas kyseisen ystävän kanssa.

Nyt eräs toinen läheisistäni on sairastunut syöpään ja tuntuu, että minun voimani eivät kykene kantamaan sitä taakkaa, mitä pitäisi. Kotona pitäisi tehdä kotihommia ja auttaa, miten parhaiten pystyy, mutta kotiseudulle tullessa haluaisi vain ottaa rennosti ja keskittyä juuri siihen rentoutumiseen. Tuntuu pahalta, ettei jaksa auttaa vaikka haluaisi ja tunnelma kiristyy välttämättä selvästi, kun toinen ei ole mukana huolehtimassa. Tiuskituttaa ja ärsyttää vaikka ei haluaisi. Koulutehtävien teko ei innosta. Haluaisi nähdä ystäviä, mutta yhteistä aikaa ei meinaa löytyä. Mitä pitäisi tehdä?

Joululahjat pitäisi ostaa. Pitää varmaan mennä tuhlaamaan vähäiset veronpalautukset ja ostaa äitille ja isille jotain superkivaa. Ehkä mä pystyn selättämään tämän kaamosmasennuksen joulun taian avulla.

Yöllisiä tuuttauksia

Olen asustellut uudessa asunnossani nyt muutaman viikon onnellistakin onnellisempana. Hullu juoppo naapuri jäi taakse entiselle asuinalueelle minun muuttaessa Kuopion pahamaineisen pubin läheisyyteen. Niin, sepä siitä rauhallisuudesta. Muuton jälkeen sain kasattua tavarat tomerana tyttönä ja heti ensimmäisenä iltana ja siivottua asunnon priimakuntoon! Ei siis ollut kahta viikkoa kämppä täynnä pölypalleroita ja pahvilaatikoita. Huh, onneks. Samana viikonloppuna lähdin tutustumaan kulttuuritarjontaan eli läheiseen kirjastoon. Ja tietty heti rakkausromaaneja! Siitähän se lähti viikko hyvin käyntiin.

Noin viikko sitten menin nukkumaan aikaisin, tottakai ensin rakkausromaani luettuani, mutta heräsin keskiyön jälkeen yölliseen tuuttaukseen. Tajusin tuuttauksen tulleen ovipuhelimestani ja menin unenpöpperöisenä kuuntelemaan. Ovipuhelimesta kuului kaukaisia askeleita ja humalaisen miehen soperrus: "Eis she vasthannu....." Ajattelin hullujen löytäneen minut, täältäkin! Voi ei! Eikö ne jätä minua ikinä rauhaan?? Lopulta kuitenkin suljin puhelimen ja laitoin sen pysyvästi off-asentoon, jolloin en kuulisi enää ovisummerin soittoa. Huh, yöt pelastettu. Näitä uusia hulluusöitä odotellessa..

Juoppohullun naapurin kirjeet ja muutto

Aluksi anteeksi hiljaiselosta, blogin pitäminen on jäänyt vähemmälle, koska mielessä on ollut paljon muuta eikä vapaa-aikana ole jaksanut kirjoittaa tänne. Syyskuun jälkeen on tapahtunut paljon asioita: Erottiin poikaystävän kanssa, läheinen sairastui syöpään, muutin uuteen asuntoon, mutta näin sitä vaan etteenpäin porskutetaan! :)

Naapurini sai jostain syystä hullun idean lähetellä minulle rakkauskirjeitä postiluukun kautta. Tämä ei olisi ollut ahdistavaa, jos naapuri olisi ollut komea, hyväkroppainen, alle 30-vuotias kohtelias mieshenkilö, mutta ei. Naapuri oli homssuinen, keski-ikäinen, viinalta haiseva rapajuoppoukko, jonka menneisyys on väkivaltainen. Hän muun muassa viilti viime keväänä (ex-)vaimoaan poskeen hedelmäveitsellä. Apua, poliisi! Palokunta! Ambulanssi! AUTTAKAA MINUT POIS TUON HULLUN LUOTA!!

Kirjeissä oli pyyntö "Tulisitko kahville tai oluelle tai vaikka saunaan?" "Maarit tule käymään". Tähdennän, että nimeni ei ole lähelläkään Maaritia, eikä edes alter egoni...

Hätähuutoani ei kuultu poliisin suunnalta. Soitin kerran hätänumeroon ja kaksi kertaa suoraan Kuopion poliisiasemalle häiriköstä, joka ahdistelee minua postiluukun kautta, mutta poliisi sanoi asian olevan "lievä" ja "taloyhtiön hoidettavissa". Lopulta kyllästyin jatkuvaan häiriköintiin ja aloin etsiä uutta asuntoa. Laitoin ilmoituksia nettiin ja hakemukset vetämään eri paikkoihin. Viimein herttainen mummeli soitti omistusasunnostaan, jota vuokrasi.

Ihastuin heti asuntoon: Oma sauna, parkettilattiat, ovisummeri, vaatehuone, hissi!! Ei voi löytää parempaa! Vuokrakin oli kohtuullinen siihen nähden, että tässä on sauna. :) Sain muuttaa jo heti, että pääsisin hullun naapurini ulottuvilta ja muutto sujuikin hyvin vain päivässä. Nyt olen onnellisesti uudessa asunnossani ja tämä tuntuu jo kodilta! :)

Vohvelintuoksua ja metsäreissuja

Ihana viikonloppu alkoi jo keskiviikkoiltana, kun poikaystäväni tuli junalla käymään Kuopiossa. Juna tuli myöhään, joten eipä sitä auttanut kuin ruveta aikasin nukkumaan seuraavan kouluaamun takia. Torstaina koulusta palattuani tunsin jo käytävässä leijailevan ihanan tuoksun, joka tukahdutti alleen painostavan ja tunkkaisen tupakan lemun. Astuessani sisään ovesta kuulin Michael Bublén romanttiset sulosävelet ja laulun sekä tunsin lumoavan ruoan tuoksun. Kanakastiketta ja omenasalaattia, ihanaa! On mulla niin ihana mies! <3

Perjantaina oli vuorossa leffailta, jolloin katottiin hyvä leffa, jolla oli aivan järjetön nimi. Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä. Mikä sanahirviö! Kuka tuommosia keksii? Kannattaa kuitenkin katsoa, se oli hyvä tarina. :) Lauantain lähettiin sitten uhkarohkeasti kiertelemään Ikeaa ja syömään yltiömaukkaita lihapullia! Poikaystävä pääsi helpolla ostaessaan vain paistinpannun ja keittiöliinan, kun taas minä haalin itselleni kassillisen tavaraa sillä verukkeella, että tarvitsen valkoviinilaseja, koska olen juonut viiniä elämäni aikana kaksi kertaa. Tarviin myös viinipullonkorkinavaajaa, koska olenhan juonut viiniä elämäni aikana sen kaksi kertaa, mitä jos tulee kolmaskin kerta? Haalin myös tarvittavia ostoksia, nimittäin ruskeita syviä lautasia sekä leikkuulaudan. Olin kuitenkin kantamassa kotiin uutta sänkyä, lipastoo, keittiön puisia tasoja, kulmasohvaa ja kokonaista Ikea-kotia. En saanu! :( Ehkä sitten joskus.

Sunnuntai kului hieman rauhallisemmin potiessa pienoista krapulaa, koska lauantai-iltana käytiin myös baarissa. Mutta sunnuntaina tehtiin superhienoja Mikki Hiiri -vohveleita! Mmmm, vaniljakastikkeen kanssa oli aivan taivaallista. Lauantaina viisaana ja tietoisena ympäristöstä osasin käyttäytyä erittäin hienovaraisesti ja heilua selittäessä eräästä kuopiolaisesta jo lopettaneesta baarista. Heilumisen ja tilankäytön aiheuttamana käteni huitaisi sekunnin sadasosassa skumppalasini täyden sisällön suoraan kiiltävälle mustalle hameelleni, jolloin suustani pääsi ehkä liiallinenkin määrä kiroilevia sammakoita ja häpeän määrä nousi baarin kattoon ja sen yläpuolelle väijymään minun täydellistä nolaamistani. Huitominen ei jäänyt kuitenkaan yhteen kertaan, vaan aloittaessani selittämään tarinaa uudempaa kertaa onnistuin kaatamaan myös poikaystäväni täyden lasin, tosi tällä kertaa "vain" pöydälle. Koita siinä sitten olla normaalisti, kun pöytä ja syli lainehtii skumppaa ja poikaystävä vie pullon sivummalle minusta. "Eiköhän tää riitä jo meille." Joo tai mulle. Se kaks lasia riittää oikein hyvin. Parempi olis miinus viisi.

Tänään kävimme metsässä kävelemässä ja kuvailemassa kivoja kuvia. Piti käydä myös saattamassa se yksi kiva mies juna-asemalle. Vaan eipä ole pitkä aika, kun taas nähdään! Tällaisia tunnelmia tältä viikonlopulta. :)

 

Reissunainen

Heipodei tännekin päin! Anteeksi hiljaiseloni blogin suunnalla, on tullut ihan urakalla nyt reissailtua ympäri ämpäri ja koneella oltua hyvin vähän. Viime viikolla olin Jyväskylän suunnalla ja näin kavereita sekä uusia ihmisiä. :) Reissailu ei jäänyt Jyväskylän keskustaan vaan ulottui Muurameen ja Korpilahteen. Kävin myös heittämässä parit superhienot tanssimuuvit RUMAN lattialla. Oon halunnu käydä siellä jo kahen vuoden ajan, mutta ikinä ei oo saanu aikaseks lähettyä, jos on sielläpäin pyöriny. Nyt on tääkin koettu!

Mun reissailu ei lopu vieläkään, vaan huomenna otan suunnaksi Helsingin ja Kallioidun herkun serkun luokse loppuviikoksi. Elämässä on puhaltanu uusia tuulia, mutta niistä sitten joskus myöhemmin. :P En osaa vielä yhtään suhtautua siihen, että kohta (maanantaina 3.9.) alkaa koulu! Vastuu, tehtävät, kouluruoka <3, viittomakieli, opettajat, tulkkaus ja vaikka mitä kaikkee! Osaankohan mä enää mitään? Sen näkee sit ens viikolla!

Nyt tsau, lähden nukkuu, että jaksan aamulla pakata ja lähteä virkeänä Stadiiiin! :)

Matkalla aikuisuuteen

Tervetuloa seuraamaan uutta ohjelmaformaattia Matkalla aikuisuuteen! Ohjelma esitetään laatukanavalla laatuaikaan, joka päivä!

Kesto: n. 60 minuuttia. (Iisalmi - Kuopio)

Alku ja loppu: Teiniys - Aikuisuus

Ensimmäisessä osassa päähenkilön matka alkaa hänen kotikaupungistaan. Kesän äitinsä ruoilla elänyt nuori aikuinen kohtaa karun maailman mennessään takaisin opiskelukaupunkiinsa ja omaan asuntoonsa. Siivousta, kokkausta, järjestelemistä, tehtäviä. Kuinka tästä selvitään ilman äitiä??

Lopputulos: EI MITENKÄÄN. Jääkaappi tyhjänä, kauppareissun jälkeen pakkasesta löytyy yksi pinaattikeitto. Eikä sekään siellä pitkään pysynyt. Siivous kesti noin 6 tuntia, ilman taukoja. Jotenkin sitä on siis ahkeria oltu! Nuori kokee myös takapakkia ja pakkaa reppunsa suuntaen matkansa takaisin äitinsä luo. Taantuminen teini-ikäiseksi taas hetkeksi. Ehkä koulun alkaessa aikuistuminen saa taas uutta pontta?

---------------------------------------------------------

Oisitte nyt laittanu niitä kysymyksiä, kun oisin vastaillu! Mutta onneksi tuli yksi, eikä se ole vähäinen. :) Tässä siis tulee:

Mihin kiinnität miehessä ensimmäisenä huomion?

Kiinnitän miehessä ensimmäisenä huomion ulkonäöstä koko olemukseen, mutta enemmänkin kasvoihin ja niistä silmiin. Muuten puhetapaan ja luonteeseen: puhelias vai ujo? Myös juttuihin mitä puhutaan. :)

Supersankariainesta

Huh hellettä! Nyt ainakin tiiän todellakin, että on kuuma, kun on ensin ollu 8 tuntia töissä 30 asteen lämmössä melkein halvaantuneena robotin nurkkaan ja sitten jätskiä syödessä koko jätski valuu ja sulaa kirjaimellisesti kädelle muutaman lipasun jälkeen. Jäi se jätski multa syömättä. Se oli kyllä kaikkialla muualla kun mun suussa! Kuulostipa oudolta.

Viime viikolla tuli supersankaroitua. Viikonloppuna käytiin kavereiden kanssa baarissa tanssahtelemassa ja saipas eräs ystäväni jopa jalkahieronnan yllättäen! Alkuviikosta toreilin urakalla ja sain kehiteltyä itselleni supersankarinaamion! Fiksuna tyttönä rasvasin kolmen sentin kerroksen aurinkorasvaa käsiin, kaulalle ja jalkoihin, mutta jätin sitten naaman rasvaamatta... Siinä sitten 5 tuntia istuskelin torilla reilusti vasen puoli kasvoista aurinkoon päin ja eiköhän se hehkunu ku hella kutosella tai jos on 12 eri leveliä niin kahellatoista sitten punaisena kuin käristynyt makkara pallogrillissä. Laseista jäi tietenkin ihanat rajat ja nenä näytti siltä kuin olisin ollut ryyppyreissulla ja asunut veneen alla viimeset 5 kuukautta. Yritäppä siinä olla sitten hehkee nainen, nii. Juuri kun olin kerennyt kaverilleni naureskella, että on hyvät rajat jääny aurinkolaseista, hän kun näytti ihan Zorrolta ilman saniklaaseja. Lopulta olikin molemmilla sankarinaamiot.

Tänään jätskin ei-syömisen jälkeen kävin pitseriassa ja ukkonen yllätti syödessä. Autoon täysiä juostessa sade piiskasi viimeisetkin hikipisarat kankkulan kaivoon ja jätti uitetun koiran tilalle. Eipähän tarvinnu kuumuutta vähään aikaan valitella. Huomenna on viimeinen työpäiväni ja pääsen pois hallisaunasta ja kosteudesta ulkoilman saunaan ja kosteuteen. Ero on merkittävä, kuten voitte arvata.. Mutta TJ 1 LOMA! <3

Nyt on muuten tilaisuutesi! Laita tämän kirjoituksen kommenttiboksiin kysymyksiä niin vastailen niihin viikon kuluttua! Kysy IHAN MISTÄ VAAN ja vastaan omalla erikoisella tavallani. Katotaan millaisia blondi-vastauksia täältä satelee. :)

Rytinällä nykyaikaan

Viisi vuotta vanha Nokia. Yritys poistaa vanhoja viestejä: Odotan puoli tuntia ja kännykkä jumittaa täysin. Viestejä on poistunut noin 10. Eihän tästä tule näin mitään... On aika siirtyä nykyaikaan!

Käytiin maanantaina kiertelemässä puhelinkauppoja kaverin kanssa etsien hänelle uutta puhelinta. Mun puhelinkuume kasvoi samassa suhteessa, kun pääsin hypistelemään uutuuttaan kiiltäviä kosketusnäyttöjä ja räpeltämään superisoja halkoja, jotka peittää puolet päästä. Kun pääsin kotiin, mun pää oli täynnä unelmia hienoista kännyköistä ja maailman valloituksesta. Nokia saa lähtee nyt hiivattiin! Ei se oo ees mikään suomalainen enää, kun on jo muuttunu johtajatki ulkomaalaisiks ja muutenki. :(

Tänään tuli sopivasti tili ja herättyäni yövuoron jälkeen hyppäsin sängystä ylös ja ryntäsin ElisaShopitin liikkeeseen. "Haluan Samsung Gion, kerro siitä kaikki HUONOT ja hyvät puolet!" Myyjä rupes tarinoimaan mulle puhelimesta ja sen huippuominaisuuksista ja mä olin tuhlannut mielessäni 119 euroa jo toukokuun lopussa haaveillessani uudesta kännykästä. Niin sitä sitten mentiin ja tuhlattiin! Ja nyt olen uuden hienon Samsung Galaxy Gion omistaja. Pakko tunnustaa, että materia tekee JOSKUS onnelliseksi. No okei, aika usein. Mutta mä ostelenki nii vähä!

Koska se on superhieno!

Viime lauantaina oli Iisalmessa Oluset-tapahtuma, johon menin kahden kaverin kanssa. Örveltävät aikuiset oli vallannu Luuniemen juhlakentän ja teltat täyttyivät huojuvista janoisista melskaajista. Itse join vaan pari, kun olin vielä vähän kipeänä. Olusissa esiintyi lauantaina Jukka Poika ja Kotiteollisuus sekä cover-biisejä vetävä Leevings. Jukka Poika oli mahtava!!! Jammailin ihan fiiliksissä, kun Suomen oma reggaepoika hummaili ja hyppelehti hulluna lavalla. Tuli kaikkia laulujakin laulettua niin paljo mukana, että illan päätteeks meinas lähtee ääni. No, sunnuntai-aamuna sitä ei ollukaan!

Jukka Poika on siellä kyllä!

Paita kivasti juoponnapilla. Sopii teemaan!

Täällä se ainakin on.

Kotiteollisuus ei houkuttanu niin paljoa, mutta kuuntelin sitäkin vähä aikaa. Jossain vaiheessa kyllästyin ja lähettiin kaverin kanssa teltalle istumaan ja kattelemaan näkiskö vaikka tuttuja! Kummasti siellä tuli enimmäkseen vaan vanhempien ystäviä vastaan, pelottavaa.

Yhessä vaiheessa, kun istuttiin rauhassa pöydässä kaverin kanssa ja juteltiin, tunsin että mun selkää painaa joku. Käännyin vähä ja näin lähietäisyydeltä vanhan miehen persuuksen korvani vieressä! Ei mikään kiva yllätys. Yritin siirtyä vähän, mutta tämä "hieman" juoponut ja sivistymätön ukonkuvatus päätti rysähtää selkäni päälle ISTUMAAN. Vähän se sitten tajus siirtyä, kun huomas ettei istukaan tuolin päällä.. Hermo palo sitten, kun en enää jaksanu sitä sen kiehnäämistä ja ilmoitin kovaan ääneen, että voisko herra siirtyä vähän, kun sitä tilaa näytti olevan siellä vähä enemmän, ettei tartte JATKUVASTI kyöhnätä väärään suuntaan. Tämä sivistymättömyyden ja humalaisuuden huippu pyyteli anteeksi ja siirtyi ehkä 3 milliä ja aloitti yhtäkkiä minun iskemisen. Ilmeisesti joillain miehillä on joku kiero mieli, jos nainen valittaa niille ensikohtaamisella, niin tämä tarkoittaa jollain lailla kiintymystä?? Ainakin näin tämä herra ajatteli. "Mistäs päin sinä oot? Aattelin, että oot Hesasta kun oon noin näpäkkä. Onpa hienot lasit. Ja hiukset, voi että!" Joooo, painutko vaikka kaivoon. En deittaile isääni vanhempia miehiä. Onneks isi on suht nuori.

Tällainen on ollut minun viikonloppu ja -alku. Töissä saanut istuskella, siivoilla, pestä, ajaa trukilla ja vaikka mitä muuta. Nyt iltapäikkäreille, että jaksaa töissä!

Tais jäädä lääkkeet ottamatta..

... nimittäin sillon, kun kirjotin tuota edellistä blogipäivitystäni. Luultavasti 90% vähäisistä seuraajista vaihtoi ensimmäisen lauseen jälkeen sivua (nopeasti) ja ne loput vähät pelästy mun hemaisevasta kuvasta. Ei voi mitään, jos huumorin kukka puhkeaa välillä loistoonsa. Ne uhkarohkeat, jotka lukivat sen, mutta eivät ymmärtäneet mitään: tulkkausapua on tarjolla. Mää tänne ja suomenna, jos et oo savolaene: http://kaino.kotus.fi/sms/ Ei tullu vastauksia mun ilmotukseen. :( Ehkä mun lukijakunta on enemmän naisvaltasempaa?

http://zacsky.com/wp-content/uploads/2011/05/happy.pills_-300x214.jpg

Joku toivo tänne enemmän kuvia. Yhen parhaimmasta päästä olevanhan jo laitoin tänne, mutta ehkä sitä vois jotain muitakin laittaa. Tosin en oo varma tarkoittiko tämä henkilö kuvia minusta vai kuvia yleensä, joten tulkitsen sen taas omalla tavallani. :D

Kuvakansioita selaillessani huomasin, että suurin osa mun kuvista on jotain kaks vuotta vanhoja. Vähintään. No okei, oli siellä vähän tuoreempiakin, mutta luultavasti kaikki uusimmat on mun kamerassa niinku yleensä. Kameraa kun tulee aina tyhjennettyä ja ladattua ehkä kerran vuodessa. Ja vaikka mulla on melkein aina kamera laukussa, en ota sillä paljo ikinä kuvia. Kattelen vaan niitä vanhoja kuvia! On järkevää taas.

Tässä on muutama kuva mun huhtikuisesta vappureissusta! Kävin kuurojen taikureiden kansainvälisillä festivaaleilla Helsingissä. Mmm.. ihanaa ravintolaruokaa ja HILTON HOTELLIYÖ! Voitin Facebookin Hilton Hotels -sivustolta lahjakortin valitsemaani Hilton hotelliin ja mentiin serkun kanssa yöks Kalastajatorppaan. Luksusta! <3

Anteeksi teinipeilikuva, mutta kun välillä on ihan pakko. Ja eikös se oo taas muotia, kun on tullu iLuurit sun muut!

Hanki älykästä kesäseuraa: Take me, baby!

Tämä on treffi-ilmoitus. Saletisti natsaa!

Hei!

Täällä ois yks umpisuoleton savolaenen pirttihirmu. Kakskytä vuotta oon maailmaa tallannu, periaatteessa tätä Savon muata vaan. Mitä täältä lähtemään, kun kettään oo käsipuolessa kulkemassa?

Harrastuksia mulla ee oo ja laiskaks haukkuuvat vaikka mittään en oo tehnä. Tai yheks harrastukseks vois laskee tuon töistä laistamisen. Sairaslommaa on kerätty ahkerasti tänä kesänä ja lääkekaappi notkuu saranoistaan, kun on tyhjennetty paekallinen apteekki sinne. Töetä nyt ee jaksa kippeenä ja tulehtuneena tehä, nytki ku oon piällä tuo äkillinen kurkkutulehus. Sairaala se on immeisen toenen koti.

Kirjoja, niitä tullee luettua, mutta ne on aina niitä ihanoita rakkausrommaaneja! On intohimmoo ja suuteloa ja miestä ja naista laeturilla kattomassa aaringonlaskuu! Näitä tämmönen kaupungintyttöki kaepois!

Ja jos sitä kuvvoo kaepoot, niin tässoon mää. Mutta elä säikähä, en minä mikkään vauhtihirmu oo enkä kakara.

UNELMIEN UKKO:

* Jos oot juoppo, niin voet juosta Alkoon. Multa et juomii vie.

* Jos on liikaa lihhoo luitten välissä, niin sitte sohvalle. Mutta minun sohvalla istuu vaan minun mieleiset miehet.

* Jos pumppoot rautaa, niin elä pumppoo liikoo vaan sillee tarpeeks. Eläkä syö mömmöjä. Sitte voen sinut ottoo!

* Hiusten värillä ei väliä, kuha ei harmaat. Ja mieluummin enemmän ku vähemmän. Mutta naisten hiukset ee sua olla eli pitkät.

* Lapsväkkee ei sua ommoo olla, musta ee tule äeti-immeistä vielä. Mut lapsista pittää silti tykätä!

* Jos tykkeet hellitellä, niin oot minun mies! Mutta muista nuo ylläolevat kritteerit.

Muut kritteerit katotaan paekan piällä ja minä määröön tykkäänkö sinusta vae en. Sitte katotaan lähetäänkö laeturille niinku Harlekiineissa! Jos minun skriivaus miellytti, niin pistähän viestiä vaekka kommenttiboksiin, niin katellaan!

Savolaene_ee_ujostele_91

Ironia on elämän suola. Tai sokeri. No sanotaanko vaikka kaikki mausteet. Ja olikohan tämä sittenki parodiaa? Sarkasmia? Vastauksia odotellessa!

Kannattais teijänki kokeilla.

Ain' viittoen työtäs tee! Blondi töissä part. 2

Viime viikko oli eka työviikko sairasloman jälkeen. Oli aika makeaa herätä heti juhannuksen jälkeen joka aamu 4:30 ja valmistautua töihin.. Mitä nyt pilkin tauoilla siellä ja aina jos vähäksikään aikaa istui paikoilleen niin meinas ruveta ramasemaan. :D

Oon kerenny sekoilla töissä taas ihan rankasti. Kaadoin varastossa yhen lavallisen kennoja ja siinäpä sitä oli keräämistä vähäks aikaa. Eipä siinä menny, kun kolme päivää ja olin jo kaatanu niitä vaikka yritin pidempää enkkaa...

Meinasin myös vahingossa murhata erään miehen varastossa kontilla. :( Ne kontit on niin painavia, että kun niitä lähtee työntämään pumppukärryllä, on pakko ottaa hirveet vauhdit, että niitä saa liikutettua! Minä otin kunnon spurtin ja työnsin konttia supernopeasti kohti linjaa, kun "uhrini" tuli pahaa aavistamattomasti vessasta toisten konttien takaa, enkä huomannut häntä. Siinä vaiheessa, kun hän oli melkein kontin alla, huomasin miehen ja yritin jarruttaa, mutta eihän se auttanut, kun oli nasta laudassa ja kymppivaihe päällä. Muista aina liikenteessä ja varastossa, monta vaaraa ompi eessä! Mies kerkesi onneksi alta pois ja naureskeli vaan, kun taas minä lähin järkyttyneenä takaisin linjalle.

Toista konttia viedessä onnistuin tönäisemään sillä seinää, jolloin palo-ovi lähti uhkaavana sulkeutumaan ja sulki minut linjalta.. Ovessa oli vielä uhkalappu: "PÄÄSY ASIATTOMILTA KIELLETTY!" Kirosin oven takana, että haluan töihin!!! Ei auttanut, kun kiertää kauempaa ja mennä pyytämään apua. "Niin tota, miten ton palo-oven saa auki, kun mä vähän niinku suljin itteni tuonne taakse äsken vahingossa..." Ei suotta blondi-olo tai mitään.

Mä osaan ainakin tuon sekoilun jalon taidon töissä (ja muutenki). Tää viikko on yöviikko eli päivät menee vähä ohi.. Mut ainakin ens viikonloppu on vähä pidempi! Näissä tunnelmissa palaillaan taas. :)

P.S. Varokaa blondeja. Ihan joka paikassa. AINA.

Setä ja uudet verkkarit

Juhannus tuli ja juhannus meni. Muisti säily ja rahat myös! Olin juhannuksen serkun mökillä torstaista lauantaihin serkun perheen kanssa. Mökillä on mukavaa! Ja olihan siellä. Tosin niitä ei-niin-mukavia juttuja oli, eräitä kavereita. ITIKAT! Mua söi varmaan satakakskymmentä pientä inisijää, jotka toivotin alimpaan helvettiin vähintään yhtä monta kertaa. Jalat täynnä paukamia ja kutittaa!

Mökillä heitin talviturkin viimeinkin! Ekana iltana kävin vaan kokeilemassa varpaalla vettä laiturilta ja juoksin hirveetä vauhtia takaisin lämpimään saunaan. Perjantai-iltana uskalsin jo huutaa pojat pois laiturilta ja kirmata ja syöksyä äkkiä veteen ennen kuin ehdin epäröimään! Vesi olikin yllättävän lämmintä ja uin siinä vähän aikaa. Laiturille hyppääminen olikin sitten toinen juttu. Eka piti tiirailla, ettei kukaan oo kurkkimassa ja kun ei ollu laseja tietenkään niin oon melkein puolisokea sillon. Kauhee siristely ja tarkistelu! Sitten en päässykään hyppäämään siihen laiturille tuosta vaan. Hups, piti yrittää varmaan 5 kertaa, kunnes pääsin sieltä ylös maailman naisellisimmalla tavalla tottakai.... Ei ihan. Mutta se tunne! MÄ TEIN SEN! Wohoo! Ja eikun hehkuttamaan kaikille.

Puolenyön aikaan, kun pikkulapset oli lopulta menny nukkumaan serkun mökkinaapurit päätti tulla (jo kauheessa jurrissa) veneellä toiselta puolen järvee käymään. Mukana 3 koiraa ja viskipullo. :D Koirat oli ihania, semmosia pieniä pötkylöitä. :) Sain paijata niitä ihan kunnolla nuotion äärellä. Jossain vaiheessa naapurin mies (mitähän se ois ollu jotain noin 40-45v) istui siinä mun vieressä ja oli koko illan tuputtanu mulle viskiä. Piti sitä sitten maistaa, kun en ois saanu rauhaa siltä muuten... Oli aika tujua, jäi se maistaminen tosiaanki siihen yhteen kertaan! :D Kuitenkin, yhtäkkiä se otti mut kainaloonsa ja rupes kyselemään onko mulla poikaystävää. Vastasin, että eipä ole tällä hetkellä. Tämähän siitä innostu ja latasi illan parhaimman (tai surkeimman) kommentin: "No kuule! SEDÄLLÄ ON UUDET VERKKARIT!" Sain illan parhaimmat naurut. Repesin niin pahasti, että hekottelin itsekseni siinä varmaan 10 minsaa maha kippurassa ja naapurin setämies palasi etsimään viskiään. Naapurin setä oli tässä vaiheessa siis varmaan 2,5 promillen humalassa, mutta silti vaan iskureplat sinkoili! :D Jos ne tulikin sinne hirveessä tuiterissa, niin lähtivät kahta kauheemmassa. Kauhistellen katoin, että pääseeköhän ne ees omaan rantaansa. Olivat onneksi päässeet. Hukkuneita on jo ihan tarpeeks tänä jussina ollu. :(

Tällainen oli mun jussi! Tänään oli eka työpäivä sairasloman jälkeen, kertoilen siitä vähän myöhemmin. :) Mun jussi oli melko selvä, monen ei. :D Tässä vielä kuva, joka otettiin piruillaksemme serkun kanssa: Suomalainen juhannus. (Vaatetus: Untuvatakki ja villasukat... Suomen kesä<3)

Vaimomatskuu!

Tänään tein ihan superhyvää pitsaa! Pohjan tein tosin semmosesta valmiista pussijauho-jutusta, johon lisättiin vaan vesi, mut muuten siihen tuli superisti kinkkua, tonnikalaa, ananasta ja juustoraastetta tietenkin. Unohtamatta pitsamaustetta! Paistettiin myös patonkeja, kun ne oli tarjouksessa kaupassa. :)

Tänä aamuna, kun olin meikkaamassa ja viimeisenä piirtämässä kulmia, mun kulmakynä päätti tehä källin. Okei, sitä oli jäljellä enää vaan 2 senttiä.. Mutta kun kaikki pitää käyttää loppuun! Olin siis piirtämässä itselleni kulmakarvoja, kun ei niitä muuten oikeastaan olekaan ja teroitin välissä kynänpätkää. Olin piirtänyt tässä vaiheessa mun molemmat kulmat jo puoliks, silleen puolesta välistä ulkokulmaan. Älkää kysykö MIKSI NÄIN, koska en itekään tiiä... Mun meikkaushetket on välillä aika extremejä! :D Siinä sitten teroittelin kynää ja olin rupeemassa piirtämään kulmat loppuun, kun huomasin että kynässä ei ollut ollenkaan terää. SE LOPPUPÄÄ OLI KOKONAAN ONTTO! Siinäpä sitä sitten oltiin. Kaikki muu hyvin, mutta puolikkaat kulmat naamassa. Lopputulos oli se, että pesin meikit ja lähin kauppaan ihan naturellina ostamaan lisää meikkiä. :D

Eilen yks herra kehu mun olevan vaimomatskua, kun puhuttiin jotain ryyppäämisestä enkä minä oikeestaan tykkää semmosesta kauheesta kännäämisestä, kännissä konttaamisesta ynnä muusta rymyämisestä. Huvitti kyllä tuo vaimomatsku-kehu, tulee heti mieleen kunnon stereotyyppinen vaimo keittiössä. Mut kyllähän mä oon hyvää vaimomatskua ja kun ei ollu heilaa helluntaina niin jono juhannuksena! ;)

Muistakaa juhlia nätisti jussina ihmiset rikkaat ja rakkaat! <3

Burn Baby Burn.

Suotavaa olisi aloittaa nenänvalkaisukausi. Tai vaikka aurinkorasvan käyttökausi. Koska olen maannut kuin lahna sängyn pohjalla vaivasena melkein viikon, uskaltauduin eilen ulos ja kaupungilla käymään. Sisällä ollessa ei osaa ollenkaan suhtautua siihen millanen sää siellä ulkona oikeasti on. Toki aurinko paistaa ja puut vähä heiluu, mutta entä jos siellä onkin kylmä! Oon semmonen vilukissa, että en usko kuumuuteen ennen kun on ne +30 astetta mittarissa varjossa.

Uskaliaana lähdin sitten kesämekko päällä paistattelemaan päivää torille kaverini seuraksi. Hän oli töissä ja piti toripöytää koko päivän, joten minäkin menin hypistelemään kaikkia ihania hemmottelushampoita, joita pöytä notkui täytenä! Fiksuna kaverini lisäili aurinkorasvaa välillä ja kysyi haluaisinko minäkin. Mutta ajattelin, etten ole kuin vähä aikaa, enhän mä siinä ajassa kerkeä ainakaan palaa..!

Kesän ensimmäinen aurinkorasva-palamisenvälttämis-tervetuloamelanooma! -virhe. Ei mulle ikinä voi mitään tapahtua -syndrooma iski taas. Kannattaisi uskoa viisaampia ja oppia virheistä, mutta enhän minä niin näköjään tee. Kaupungilta pois kävellessä laahustin kuin mummo lumessa kotiin, tietysti niin, että palaisin siinä vielä enemmän. Pikkasen jos kuumotti. Kuumat aallot ne yllättää tämänkin tyttösen aina välillä.

Eilen illalla peilistä katsoi jo hieman punehtunut kesänainen, joka nappasi rasvapurkin ja työnsi ainakin kilon kosteusvoidetta käsiin ja naamaan. Suojaudutaan näin jälkeenpäin Dovella, tämähän auttaa. Kuumotus jatkui yöllä ja tänä päivänä tänä hetkenä edelleenkin. Olkapäät varsinkin hehkuu kuin hella kutosella ja huutaa hallelujaa. Voisin kärtsätä makkaraa ihollani, eiköhän aloteta grillibileet!

Tuskaisin terveisin sisällä päivänsä viettävä sairaslomalainen. Ei puhettakaan aurinkoon menosta ainakaan tänään. Missä on mun itseruskettava ja viilentävä geeli?

Voisin muuttaa pakastimeen vähäks aikaa.

Ja miten tuo nenänvalkaisu liittyi tähän oli se, että mun nenäkin on ihan palanu ja punainen. :D 

Kaikki mulle heti nyt!

Mulle tulee usein tämmönen olo. Ei liene mitenkään epänormaalia? Nyt on taas semmoinen, että haluaisin rahaa, haluaisin päästä rannalle ruskettumaan, hyvää ruokaa, jätskiä, seurustella, Kuopioon, baariin, mökille, navettaan, kavereiden luo, ihan minne vaan kunhan jonnekin, kunhan jotakin ja kunhan joku. HALUAN!

Mutta niinhän se on, ettei elämä ihan niin mene. Tosin joskus tuntuu, että ne älyttömimmätkin toiveet on toteutunu ja sitten on oltu vähän aikaa ihan ihmeissään, että mitäs nyt tapahtuu. Välillä musta tuntuu, että elän jotain myöhäistä teini-ikää, jota en saanut kokea silloin yläasteella ollessani arka naapurintyttö, joka yritti olla näkymätön, kun luokan teinikuningattaret purjehti ohi. Se teini-ikä, kun oli ihastumisia, mutta ei ikinä uskaltanut tehdä mitään niiden eteen, koska olisi voinut joutua nolatuksi ja sitten ois koko maailma kaatunu.

Sitten myöhemmin (nyt) sitä uskaltaa ja kokeilee, mutta jokin menee pieleen ja toinen osapuoli ei tule vastaan tai juoksee karkuun. Tai ei laita viestiä numeroon, jonka sai lapulla, mutta se on jo unohdettu! Se on niin totta, että tunnun kaipaavan jännitystä mun tylsään elämään vähän väliä, eikä pelkästään jännitystä vaan myös hellyyttä. Sitä paitsi ihastuminen on ihanaa! Toisaalta miks siitä pitäis tuntee syyllisyyttä, että haluaa rakastua tai ihastua?

Kerran seurustelin vakavasti, mutta se päättyi eroon kolmen kuukauden jälkeen. Minun rakkaus jäi, toisen hiipui pois. Se kokemus opetti toisaalta minulle itsestäni jotain ja olen tyytyväinen oppiessani myös itsestäni uutta. Ei ole järkeä jäädä miettimään ja vaivaamaan päätä sillä, mikä meni vikaan, jos teki kaiken mielestään oikein. Aina ei natsaa ja siitä on päästy jo hyvin yli.

Mutta välillä rupee rassaamaan omaa päätäkin jo se ainainen etsiminen, jolle ei tunnu näkyvän loppua. Äiti kertoi joskus eräästä 80-vuotiaasta mummelista, joka haikaili ensirakastettunsa perään. Olisi halunnut vielä nähdä ja ottaa yhteyttä, mitä hänelle nykyään kuuluu (tai onko vielä edes elossa). Kuulostaa toki romanttiselta, mutta minä tokaisin tuskastuneena: EIKÖ SE SILLOINKAAN LOPU? Pitääkö mun riiata jotain vanhaa ukkia vielä vanhainkodissakin?! Niin ei se varmaan ikinä lopu. 

Tervetuloa nunnaluostariin hyvät leidit! Täältä löydätte sisäisen rauhanne ilman miehiä!

Kuitenki rupeis vaan tekemään mieli munkkia.

"Täähän on niinku Greyn Anatomiassa!" "Joo, mut meillä ei oo yhtä komeita lääkäreitä."

Näin siis sairaalassa. Mihin tämä sitten liittyy, tarina alkaa tiistai-illasta.

Tiistaina oli mun ensimmäinen työpäivä ja olin jo muistellut sinä päivänä edelliseltä kesältä miten mitäkin piti tehdä. Aamuvuoro alkoi kuudelta, minä heräsin puol viideltä ja olin ihan puoli kuollut päästessäni kotiin kahden aikaan päivällä. Siinä sitten nukuin tunnin päikkärit ja touhuilin kotona jotain normijuttuja. Illalla olin normaalisti koneella, kun vatsaa alkoi kouristella oikein tuskaisesti. Tuntui siltä, kun joku ois ottanu suolista kiinni ja puristanu ja vääntäny täysiä ja hekottanu vieressä. Hähähää, eiks oo kivaa!!! NO EI. Tätä jatku koko loppuillan muutaman minuutin välein ja jossain vaiheessa tuntu, että tajukin lähtee. Otin kuitenkin vaan särkylääkkeen ja rupesin nukkumaan tavallista aikaisemmin.

Aamulla heräsin ja vatsa oli edelleen oikeesti kipeä. Eipä siinä sitten auttanu, kun soittaa töihin, että enpä oo tulossa vaan menen työterveysasemalle. Nukuin vielä vähän aikaan ja lähdin sitten sinne työterveysasemalle, jossa lääkäri kyseli, kuunteli, koputteli ja runno mun mahaa vähän aikaa. Sen jälkeen se lähettikin aluesairaalaan, jossa kirurgi laitto vielä Kuopioon KYSiin. Mun mahaa runnottiin ainakin sata kertaa näitten parin päivän aikana ja kyseltiin kaikki samat kysymykset moneen kertaan.  KYSissä oli sitten odottelua, niinkun yleensäkin lääkärissä ja lopulta joskus illalla pääsin osastolle ja huoneeseen. Ette voi kuvitellakaan miten taivaallista on saada ruokaa 11 tunnin jälkeen! Jogurtti maistu niin maan mainiolle.

Seuraavana päivänä mut siirrettiin taas eri osastolle ja kirurgi päätti, että mun umpilisäke on tulehtunut ja leikataan. Leikkaussaliin mennessä olin jo vähän diudiu Diapamista ja kyselin lääkäreiltä vaikka mitä. Sitten meninki heittämään leikkaussalissa, että hei täähän on niinku Greyn anatomiassa!! Naislääkäri tokas siihen, että heillä ei oo yhtä komeita lääkäreitä ja anestesialääkäri rupes leikkisästi saarnaamaan, että heillä on aina rauhallista eikä oo riitoja tai ihmissuhdekiemuroita tai semmosia leikkaussalissa. Ihan tylsää! Olin miettiny, että sanon jotain "Hyvästi kurja maailma!", kun nukutusaineet laitetaan, mutta loppujen lopuks anestesialääkäri kerkes sanoa vaan "Minä laitan nämä nukutusaineet nyt" ja minä olin kanttuvei. Siinä meni näkö, muisti ja taju. Se minun "hienosta" repliikistä. :D

Tänään sitten pääsin jo kotiin ja nyt alko kahen viikon sairasloma. Alkopa hienosti mun kesätyötki, kerkesin olla yhen päivän töissä ja heti sairaalaan. :D

Mut tällaista tällä viikolla, jospa seuraavat viikot ois vähän rauhallisempia. Nyt syömään, koska mulla on ainakin viikon NÄLKÄVELAT! Voisin syödä vaikka hevosen!

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin! Baari-illan menekki 1 euro.

Tai no ainakin huomiseen asti. No onhan sekin jotain. Elokuussa sit mun kesäloma ja PARHAAT ilmat toivottavasti! :) Ei oo tullu nyt kirjoteltua tänne, kun en oo oikein ehtiny tai keksiny juttua. Olipahan hieno tää mun blogiura. Melkein kaks viikkoo! Mut nyt vähän viikonlopputunnelmia:

Perjantaina pakkasin kämpillä hurjaa vauhtia mun kaikki vaatteet, joita voisin käyttää kesällä, kahteen laukkuun. Ensin tottakai tärkeimmät eli mekot! Pakkaamisen jälkeen siivoilin ja tiskasin ja sitten äitipuoleni tulikin hakemaan mua. Heitin laukut autoon ja lähettiin huristelemaan kohti Iisalmea. Iisalmessa menin äitin luokse ja paijailin pitkästä aikaa mun ihanaa kisua Oliveria. <3 Vähän aikaa kotona oltuani lähinkin sitten kaverin luokse. Kateltiin telkkaria, saunottiin ja huomattiin American Pie. Olihan se pakko kattoo! Kello oli jo niin paljon niin päätin sitten jäädäkin sinne yöks. Oli kyllä kiva perjantai taas pitkästä aikaa. :) Kun voi vaan ottaa rennosti eikä tartte esittää mitään ja löhötä sohvalla vaikka ei kotona oliskaan. :D

Lauantaina oli juhlien vuoro! Olin superväsyny, kun ei tullu nukuttua kunnolla edellisyönä ja joka paikka oli kipeänä patjalla nukkumisen jäljiltä. Siitä sitä vaan sitten kampes ittensä ylös ja kahtiin ylioppilasjuhliin. Maha täynnä ihania ruokia ja kakkuja löllyilin autoon ja ajoin kotiin. Sitten rupes mieltä kutkuttamaan, että jos lähtisinkin autolla baariin... "Isiiiiiii... Mulla ois pieni pyyntö. :))" Puoli ykstoista löhösin sohvalla ja melkein nukahdin, kun kaveri soittaa, että joko me lähdetään. Hätkähdin ja "JOO. Tulen ihan just!" Meni 15 minuuttia ja olin baarivalmis. Aika hyvin siis melkein puolikuolleelta juhlijalta!

Baarissa näky superisti tuttuja ja sain halailla ainakin miljoonaa ihmistä ja esittää kaikki samat kysymykset ainakin tuplasti:  "Miten meni yo-kokeet?" "Oliko hyvät bileet?" "Paljoko vieraita? Mitä sait lahjaks?" Ja kaikki vastas melkein samalla tavalla tietysti. Tanssin oikeestaan vaan koko illan ja join kavereilta vettä. Mun rahakukkaro tyhjeni vaan eurolla! Hyvä baari-ilta siis. Kolmen aikaan olisin ollu menossa vielä toiseen baariin ja jonotinki jo rauhassa Bepoppiin. Sitten jonossa alko tappelu ja nyrkit heilu parin jätkän kesken vähä rajummin. Päätin, etten jää ottamaan itelleni osumaa ja lähdin kiltisti kotiin nukkumaan. Se olikin hyvä päätös, eipähän väsyttäny ihan NIIN paljoo aamulla.

Tämä päivä on menny oikeestaan vaan koomaillessa, vaikka siis sitä krapulaa ei olekaan! Nukuin päikkärit illalla ja muuten oon vaan lukenu tai haahuillu kotona ympäriinsä. Vika reissu Kuopioon tänään ennen töitä ja huomenna takasin. Tämmönen pikareissu ottamaan loputkin tavarat Iisalmeen ja äitin nurkkiin pyörimään kesäks. Voi olla, että kotona menee hermo aika äkkiä ja alkaa tulla kova kaipuu Kuopioon... Kaikella kunnioituksella sua kohtaan äiti, mut mäkin haluan omaa rauhaa välillä. :D

Nyt nukkumaan, että jaksan vielä huomenna nousta ajoissa! :) Adios!

P.S. Iskä oli opettanut tänään mun pikkuvelipuolelle (7v.) ruotsia: Lycka till tarkoittaa kuulemma HEIPPA......... Jos nyt ihan vähän piti oikasta. PÄIVÄN NAURUT. 

"Sä meet sinne telkkariin sitte! Susta tulee julkkis!" Viittomakielen tulkki - Onko se julkkis tai avustaja?

Ensimmäiset mielikuvat viittomakielen tulkista voivat olla tällaisia:

Avaat television katsoaksesi kello viiden uutiset ja televisio on jäänyt YLEn ykköskanavalle. Kuvaruutuun ilmestyy viittova nainen ja Viittomakieliset uutiset. Hei siellähän ne viittoo! Eikös noi oo niitä tulkkeja?

Kaupungilla näät kehitysvammaisen naisen ja hänen avustajansa kaupassa. Avustaja pakkaa naisen kauppakassin ja huomaat naisen viittovan avustajalle jotain. Tuon täytyy olla tulkki, kun se auttaa ja ne viittoo!

Mutta onko näin? EI. Viittomakielen tulkki ei voi viittoa telkkarissa Viittomakielisissä uutisissa, koska uutisten viittojat ovat natiiveja kielenkäyttäjiä. Miksikö? Eihän suomenkielisissäkään uutisissa ole ulkomaalaisia uutistenlukijoita.

Viittomakielen tulkki ei myöskään ole avustaja vaan kielen välittäjä. Tulkki tulkkaa, kääntää ja välittää kuulemansa tai näkemänsä viestin, mutta tulkki ei sido kengännauhojasi tai syötä sinulle aamupuuroa. Tulkki saa tilauksia eri tilanteisiin ja kulkee asiakkaiden mukana syntymästä kuolemaan: Synnytyssairaalasta koulun penkille, harrastuksista rentouttaviin saunailtoihin, lääkärin tapaamisista hautajaisiin. Minne asiakas menee, siellä on myös tulkki.

Viittomakielen tulkeilla on oma ammattiliitto SVT ry (Suomen Viittomakielen Tulkit ry). SVT:n sivuilta löytyy muun muassa työtarjouksia, viittomakielen tulkin ammattieettiset säännöt, ajankohtaiset uutiset sekä viittomakielen tulkin palkkasuositukset. SVT:n jäsenenä saa huippuhienon kalenterin (johon voi vaihtaa kannen värin!), Kielisilta-lehden sekä jäsenetuja. Tsekkaa SVT:n sivut tämän postauksen alalaidasta!

Tulkkaukseen liittyviä termejä

Simultaanitulkkaus: Tulkkaus tapahtuu samaan aikaan puheen tai viittomisen kanssa. Asiakas viittoo/puhuu ja samaan aikaan tulkki kääntää näkemänsä/kuulemansa. Yleisimmin käytetty tulkkaustapa.

Konsekutiivitulkkaus: Tulkkaus tapahtuu tulkattavan asian jälkeen. Ensin asiakas viittoo tai puhuu asiansa kokonaan ja sen jälkeen tulkki tulkkaa.

Opiskelutulkkaus: Tulkkausta oppilaitoksessa tunnilla. (Eli siis missä tahansa koulussa millä tahansa tunnilla mihin tulkki tilataan. Huh!) Luennoilla tulkkausta kutsutaan luentotulkkaukseksi.

Asioimistulkkaus: Tulkkausta missä tahansa asioimiskeikalla. Eli esimerkiksi lääkärissä, kaupassa, kaupungilla.

Opiskelutulkki: Tulkki, joka tulkkaa oppilaitoksessa.

Asioimistulkki: Tulkki, joka tulkkaa asioimistilanteissa.

Tulkki voi kääntää tai tulkata myös lauluja esimerkiksi kirkossa. Laulutulkkauksia voi tehdä myös konserteissa ja onpa eräänä vuonna laulutulkkaus tehty Apulannan keikallakin! Youtubesta löytyy erään amerikkalaisen nuoren tulkin kääntämiä hittibiisejä. Laulut on käännetty ASL:lle eli amerikkalaiselle viittomakielelle.

Viittomakielen tulkin koulutus, mitä missä milloin?

Viittomakielen tulkin koulutus on ammattikorkeakoulututkinto, joka on laajuudeltaan 4 vuotta eli 240 opintopistettä. Viittomakielen tulkiksi voi opiskella kahdessa eri ammattikorkeakoulussa: HUMAKissa tai DIAKissa. HUMAKin kampukset ovat Kuopiossa ja Helsingin, DIAKin kampus Turussa.

Tulkin koulutuksessa ensimmäinen vuosi menee pääasiassa viittomakielen opetuksessa. Kouluun voi tulla ilman mitään tietämystä ja viittomakielipohjaa! Näin minäkin aloitin kouluni pari vuotta sitten. :) Viittomakielen lisäksi on myös erilaisia suomen kielen ja kääntämisen opintoja. Toisena vuonna aloitetaan uutena tulkkauksen opinnot. Tulkkaukseen perehdytään ensin teorian ja sitten käytännön harjoitusten kautta. Kolmantena vuonna tulkkauksen opinnot jatkuvat ja opinnäytetyön suunnittelu alkaa. Neljäs vuosi pyhitetään opinnäytetyön tekemiselle sekä harjoittelulle.

Koulutuksen aikana harjoittelut ovat viittomakieliseen yhteisöön tutustumisen harjoittelu, opiskelutulkkaus- ja asioimistulkkausharjoittelut sekä suuntautumisen harjoittelu. Harjoittelujen lisäksi opiskelija voi tehdä myös ammattiprojektin, joka voi olla esimerkiksi tapahtuman järjestäminen, stand up-esityksen tai teatteriesityksen tulkkaus.

Koulutuksessa voi suuntautua viittomakommunikaation opettamiseen (eli pedagogiikkaan), tulkkaukseen ja kääntämiseen (kuuroille, kuuroutuneille, kuurosokeille ja/tai kuuleville) tai kansainvälisyystoimintaan viittomakielialalla. Opiskelijat voivat valita vain yhden suuntautumisen neljännellä vuodella.

Itse hakiessani tähän koulutukseen en osannut ajatella, mihin voisin joutua. Alussa olin niin hurmiossa viittomakielestä, että imin itseeni kaikki viittomat, mitä vain sain ja olin todella innoissani. Osaan jotain, mitä monet muut tai ainakaan tuttuni eivät osaa! Tuleva ammattini on helppo, käännän vain asian kieleltä toiselle. Karu todellisuus iski koulutuksen ja tiedon lisääntymisen myötä. Tulkin ammatti ei todellakaan ole helppoa: Tulkkaustilanne ja sen aihe voivat olla mitä vain mitä maailmassa ikinä tapahtuu. Periaatteessa minun tulisi tulkkina tietää kaikesta kaikki. Valitsinpas itselleni vaatimattoman ammatin! Sitten, kun olen vanha dinosaurusten aikainen tulkki, olen ehkä valelääkäri, valeopettaja, valesitä ja valetätä. Mutta sitäkin monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa tulkin työ on. Missä muussa ammatissa on yhtä paljon vaihtelua ja erilaisia tilanteita? Kokemusta karttuu ties mistä ja voi sanoa olevansa ajan hermolla vaikka ties mistä. Luulen, että se juuri onkin tämän ammatin viehätys. Ehkä minäkin olen sitten 30 vuoden päästä valelääkäri, varokaa vain tutut, jos satutte vastaanotolleni. ;)

Lisätietoa viittomakielen tulkin koulutuksesta täältä: 

HUMAK

http://www.humak.fi/opiskelu/opiskelu-humakissa/viittomakielentulkki

DIAK

http://www.diak.fi/tutustu_viittoma?gclid=CKyMys2uqLACFYZzmAodSGRNdQ

Lisätietoa viittomakielen tulkeista:

http://www.tulkit.net/

Jos jokin jäi puutteelliseksi, laita viestiä kommenttiboksiin! Voit myös kommentoida postausta aivan vapaasti kommenttiboksiin muutenkin. :)

Viittomakieli - Käsien puhetta

Ajattelin tehdä postauksen ja pienen tietoiskun viittomakielestä, koska se kuuluu nykyään opiskelujen kautta myös arkielämääni. Solahdin viittomakieleen ja viittomakieliseen yhteisöön syksyllä 2010 astellessani ensimmäiselle viittomakielen tunnille. Mitä viittomakieli siis on?

Viittomakieli on samanlainen kieli yhtä lailla puhuttujen kielten kanssa, kommunikointi tapahtuu vain käsien kautta. Viittomakieli ei ole kansainvälinen kieli. Jokaisella maalla on oma viittomakieli. Itse opiskelen koulussa suomalaista viittomakieltä. Monesti törmään tämän asian ilmaisun jälkeen kysymykseen: "Miksi? Sehän ois paljo järkevämpää, jos kaikissa ois sama!". Niin, mutta eihän puhutuissa kielissäkään ole samaa kieltä joka paikassa. Englanti on toki yksi puhutuimmista kielistä maailmassa, mutta ei sekään ole maailman ainoa kieli. Kieleen liittyy myös vahvasti aina kulttuuri. Kuuroilla on myös oma kulttuurinsa ja vahva yhteisö, joka pitää yhtä. Eri maiden viittomakielten eroja ovat olennaisesti eri viittomat. Joillakin samoilla viittomilla voi eri viittomakielissä olla aivan eri merkitykset.

Kuvassa viittoma "ystävä". Kuva opettaja.tv:n sivuilta.

Yleisiä termejä liittyen viittomakieleen ja sen käyttäjiin

Viittomakielinen: Henkilö, jonka äidinkieli on viittomakieli. Henkilö voi olla myös kuuleva, esimerkiksi kuurojen vanhempien kuuleva lapsi.

(Syntymä-)kuuro: Henkilö, jolla on kuulovamma syntymästä asti.

Kuuroutunut: Henkilö, joka on kuuroutunut lapsena tai myöhemmällä iällä esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden takia.

Kuva Kuuloliiton sivuilta.

Kuurosokea: Henkilö, jolla on sekä kuulo- että näkövamma. Useimmat kuurosokeat eivät ole täysin kuuroja tai sokeita, vaan heillä voi olla jäänteitä kuulosta tai näöstä.

Huonokuuloinen: Henkilö, jolla on kuulonalentuma ja hän käyttää SI-implanttia (kts. alempana) tai kuulokojetta.

Huulio: Huulio on huulten ja huuliaukon muodostama kokonaisuus, jonka avulla viittomista saa selvää. (Eli tämä on se "miks ne sitä suutaan liikuttaa".) Aina huulio ei ole suomenkielinen sana tai tavu, vaan on olemassa myös viittomakielinen huulio.

Sisäkorvaistute/-implantti: Kuulolaite, jonka käyttö vaatii leikkauksella sisäkorvaan asennetun implantin. Leikkauksessa kallon sisään laitetaan implantti ja ulkopuolelle tulevat osat ovat korvan taakse tuleva kuulolaite ja päähän läntättävä magneettiosa.

Mykkä: Henkilö, joka ei kykene puhumaan tai tuottamaan ääntä.

HUOM! Kuurot EIVÄT ole mykkiä! Kuurot osaavat tuottaa ääntä ja tarvittaessa osa kuuroista osaa puhuakin. Vanhemmat kuurot käyttävät välillä ääntä johtuen oralismi-ajanjaksosta (1800-luvun loppu - 1970), jolloin viittomakieli oli kielletty ja kuuroja opetettiin vain puheella. Monet kuulevat käyttävät termiä "kuuromykkä", joka on vanhahtava ja harhaanjohtava termi, joten puhu mieluummin kuuroista tai viittomakielisistä! :)

Kuinka kohtaan kuuron?

Kuuron kohtaamisessa ei ole mitään ihmeellistä. Kuurot ovat samanlaisia henkilöitä kuin kuulevatkin eikä sinun tarvitse muuttaa käyttäytymistäsi millään lailla "hoivaavammaksi", jos tapaat kuuron. Kuurolle puhuessa kannattaa kuitenkin puhua selkeästi, niin että tarvittaessa kuuro voi lukea huulilta (ei nyt kuitenkaan tarvitse ruveta liioittelemaan/irvistelemään ja näyttää siltä kuin esittelisit hampaitasi). Eikä ne kuule vaikka kuinka huutaisit, silloin varsinkin huulio vääristyy ja kuuron voi olla vaikeaa ymmärtää puhettasi.

Jos kuuron mukana on tulkki, puhu suoraan kuurolle, älä tulkille. Katsekontakti on myös tärkeää. Olisiko sinustakaan mukavaa, jos asioisit kaupassa ja myyjä puhuisi toiselle henkilölle "Sanotko hänelle, että nämä maksaa sen ja sen verran?" sinun ollessasi vieressä ja ymmärtäessäsi asian? Kuurolle ei tarvitse myöskään puhua hän-muodossa. Voit puhua ja esittää asiasi sekä kysymyksesi suoraan kuurolle ja olla aivan normaalisti. Tulkki tulkkaa puheesi kuurolle kyllä oikein.

Jokainen kuuro on erilainen, aivan kuten jokainen ihminen. Erilaisuus ei silti tarkoita eriarvoisuutta. Kuuroilla on omat nettisivut, oma liitto, yhdistyksiä sekä tapahtumia. Ja tietenkin kaikkien tuntemat Viittomakieliset uutiset. Viime viikonloppuna olleet Kuurojen Kulttuuripäivät Oulussa kokosivat yhteen noin 700-800 kuuroa eri puolelta Suomea. Aikaisemmin tänä vuonna oli myös Maailmanlaajuinen Kuurojen Taikureiden Festivaali Helsingissä. Siellä sitä näki hienoja silmänkääntötemppuja :)

Tiesitkö myös, että Signmark on suomalainen kuuro rap-artisti? Signmark kiertelee ja keikkailee ympäri maailmaa ja tämän vuoden Suomen ainoa keikka on syksyllä Espoossa. Kysyin tämän häneltä itseltään Kulttuuripäivillä eli taattua tietoa! ;)

Kuuntele tästä Signmarkin biisi, joka on minun lempparini ja IHASTU! :)

http://www.youtube.com/watch?v=oUtM8_DOVUI

Jos haluat tietää jotain lisää tai kysyä, laita kommenttisi kommenttiboksiin, vastailen mielelläni! Seuraavaksi tulossa tietoa viittomakielentulkeista ja tulkin ammatista. :)

"En tarvii kuittia, mut tää ois sulle!"

Rutiininomaisesti koulun jälkeen astelin kohti kauppaa ajatellen "No käynpä taas vilkasemassa". Onhan tässä vilkuiltu jo se viikko, vaikka muutaman kerran vaan oon sen nähnykin töissä. Siellähän se napotti. Kassan takana palvelualttiina. Minä suuntasin itseni karkkihyllylle, nappasin suklaalevyn ja kassalle. "Jos tästä ei tuu mitään, niin ainakin saan suklaata!" Pitäähän sitä itteensä jotenkin hyvitellä. :D

Yhtäkkiä iski paniikki. Sydän alko tykyttää tuhatta ja sataa ja yritin hengitellä siinä ihan normaalisti ajatellen, että NYT ET KYLLÄ JÄNISTÄ. Kovat otteet käyttöön itelle! Sittenpäs tulikin mun vuoro maksaa. Olin ottanu lapun siihen hollille, että kun oon maksanu niin annan sen sille ja huikkaan tyylikkäästi "Kiitti ja heippa!" niinkun normaalistikin. Aina ei mee niinku elokuvissa: Kädet täristen annoin sen lapun sille, kun se oli antamassa kuittia ja sanoin "En tarvii kuittia, mut tää ois sulle!" Tää poika otti lapun ja alko kattomaan, että mitä siinä on samaan aikaan, kun minä pakenin kassan toiseen päähän ja vilkaisin vielä sitä. Seuraava asiakas oli tullu siihen eikä se ilmeisesti kerenny paljo lappua vilkuilemaan ja minä lähin mitään sanomatta pois.

Voitontunne MINÄ TEIN SEN! vaihtui nopeasti kaupasta ulos pääsemisen jälkeen Mitä ihmettä minä äsken tein? -tunteeksi. Kamala nolouden ja häpeän tunne risteili mun päässä ja tunsin itteni niin teiniks, kun olla ja voi! Lopulta kuitenkin aattelin, että vaikka tästä ei tuliskaan mitään, niin olin ainakin tyhmänrohkea ja annoin sen lapun sille! Vai turhaanko tässä on kyyläilty viikon päivät ja mietitty kaikkee? Oikeestaan en oota, että se laittais viestiä, koska toisaalta en tiedäkään, että mitä vastaisin. Mutta jos se päättää vastata, niin tottakai laitan jotain. Toisaalta jos itelle tulis tuommonen lappu joltain tuntemattomalta, voisin ajatella onko se joku pila vai mikä? Varmaan sekin on aika hämmentyny. Tai sitten lappu meni kuittipiikkiin tai roskiin... :D Mut saa nähdä!

JÄNNITYSTÄ ELÄMÄÄN NÄIN! :)

P.S. Kaiken lisäks, kun olin käyny tässä kyyläyskaupassa, marssin toiseen kauppaan ostamaan ne ruoat, mitkä mun olis oikeestikin pitäny käydä ostamassa. :D How stupid is that?

Oulusa, muttei koulusa. Enkä pelekää polliisia!

Ihan ensiksi päivitys kassapojasta:

Kävin eilen torstaina taas kyyläilemässä "lähikaupassa" muutaman kerran näkyisikö söpöä kassapoikaa, että saisin annettua sen lappusen, mutta ei vieläkään näkynyt! :( Toivo alkoi olla mennyttä, mutta rohkaistuin kysymään eräältä naiskassalta muka "ohimennen", että "onkos se **** töissä? :)" Nainen vastasi, että eipä oo näkyny nyt iltavuorossa, mutta varmaan huomenna on!  Eli toivo elää!! :)) Pää pilvissä palasin kotiin hymyn (ja muumitikkarin) kera.

Tänään kyyläystäni rajoitti matka Ouluun, jonne lähdin kaheksan aikaan aamulla. Täällä on kuurojen kulttuuripäivät, joihin olen osallistunut katsojana ja mukavaa on ollut! Aamun aikainen herätys kuudelta ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä, mutta onneks bussissa sai ees vähän aikaa levättyä. Sitten onkin katottu viittomakielisiä esityksiä tämä päivä silmät ristissä päiväkahdesta iltakahdeksaan.. Ei suotta mennyt muutama esitys ohi. Oulussa majailen erään kaverini luona, jonka ristin jo Oulun mummoksi (vaikka hän on minua nuorempi :D), koska hän kerkesi tuputtaa mulle ruokaa ainakin kahden ihmisen edestä. :P

Huomenna nenä suuntaa taas kohti Oulun kaupunginteatteria ja kulttuuririentoja, toivottavasti tällä kertaa pysyisi silmätkin kunnolla auki! Illalla olisi ehkä tarkoitus lähteä myös ainakin yhdelle ja kattomaan ja myötähäpeilemään Euroviisuja johonkin pubiin. :))

Tällaista Oulusa ja sunnuntaina takaisin Kuopioon ja maanantaina taas KAUPPAAN. Sit voinki mennä ihan selvästi oululaistuneena sanomaan söpölle kassapojalle: "Alakko nää mun kaa? <3"

P.S. Jos haluatte lisätietoa Oulun kulttuuripäivistä, niin tsekatkaapas täältä!

http://www.kl-deaf.fi/fi-FI/uutiset/uutinen/?groupId=1ce45fc2-06ff-4d19-924c-67939a0bd93c&announcementId=544ba432-88b5-46ea-8d34-56f59053d544