1 vuosi 6 päivää

Siinä ajankohta, jolloin aloitin tämän blogin kirjottamisen. Blogin kirjoittaminen alkoi siitä, kun näin eräässä kaupassa söpön kassapojan ja aloin käymään tässä kaupassa tiheämmin. Yhdestä pienestä ihastumisesta alkoi tämäkin blogi, joka vaihtelevasti heittelehti humoristisesta ärtyneeseen kirjoittamiseen ja paikoitellen jäi unohduksiin minulta itseltänikin.

Mutta nyt olen taas kirjoittamassa täällä, en aivan säännöllisesti kuten alussa, mutta jonkin verran aina!

eli siis JEE BLOGI 1 VEE!!!

Tunteetonta

Näin on taas päässyt käymään, että olen hypännyt satulaan, päässyt peliin mukaan eli siis käynyt treffeillä. Ei siihen mennykään, kun kaheksan kuukautta (oisin voinu melkein pyöräyttää lapsosen, mutta en nyt kehannu) ja sitten ne olikin aivan unelmatreffit.

Treffiseura oli myös unelma! Pitkä ja komea, tyylikäs, hienot aurinkolasit yms. Mikään ei mättäny, käytiin kaakaolla ja jätskillä, juttu luisti ja oli mukavaa. Aurinko paisto ja minä suunnittelin mielessäni hääpöydän pöytäliinan koristeiden väriä. Liitelin kotiin treffien jälkeen jossain pilvien korkeudelle, törmäsin melkein lentokoneeseen, ja laitoin illalla viestiä tälle unelmien poikamiehelle.

Liidellessäni taas pilvissä selaillen hääkuvastoa tosiaan törmäsin lentokoneeseen. En mihinkään siipeen vaan suoraan päin näköä ja se koko lentokonekin tais värähtää radaltaa ja lähtee syöksylaskuun. Viesti tuli ja alkoi kevyen kehuvasti: "Oli tosi kivaa ja olit tosi mukava ja sun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta..." MUTTA. Mutta! Mutta-sana pitäis kieltää lailla! Kaikki paha lähtee sanasta mutta eikä sen jälkeen pääse enää takasin siihen hyvään. Jos ei olis muttaa, maailmassa ei ois sotia, avioeroja, ilkeitä ihmisiä, negatiivisia tunteita eikä mitään pahaa! MUTTA kun mutta on olemassa niin kaikki nämä mahdollistuu. Perkeleen mutta.

Kuitenkin, mutta-sanan takia olinkin sillä hetkellä kuulemma tunteita herättämätön. Mitäänsanomaton? Tunteeton? Tyhjä? Blondi? Tyhmä? Yritin miettiä silloin vastaavia termejä tälle, mutta en edelleenkään saanut päähäni mitä sekin mahtoi tarkoittaa. En ilmeisesti vaan herättänyt herrassa oikeita tunteita. Mietin ratkaisuja, miten olisin voinut herättää tunteita:

Olisin voinut mennä paikalle superlyhyessä mekossa, jonka pienikin kärpäsen ohimeneminen johtaa siihen että mekkoa ei enää ole. Tai sitten alasti.

Olisin voinut kosia miestä saman tien. Koska juttuhan luisti jo parin sekunnin jälkeen niin viiden minuutin päästähän olisi voinut kuitenkin jo kihlautua?

Olisin voinut loihtia supermyrskyn paikalle: Sumua, vettä ja salamointia. Sitten olisin vain ilmestynyt itse kuin Salama Kirkkaalta Taivaalta. Tai vuokrata savu- ja tuulikoneen. Plus ison valon.

Olisin voinut lyödä miestä. Ois tullu jotain tuntemuksia.

Olisin voinut vaik....

Jo saa riittää. Helpompi on tunkee ittensä pikkurillin kokosesta sormustimesta läpi kuin hurmata se mies. Noikaan olis tuskin riittäny. Ois kyllä ollu silti kiva vähän näpäyttää sitä kun se oli niin itsevarma. Oli ihan tavan treffit ja hieno mies mut kusipäisyys siellä missä törmäsin lentokoneeseen. Kuitenkin.