1 vuosi 6 päivää

Siinä ajankohta, jolloin aloitin tämän blogin kirjottamisen. Blogin kirjoittaminen alkoi siitä, kun näin eräässä kaupassa söpön kassapojan ja aloin käymään tässä kaupassa tiheämmin. Yhdestä pienestä ihastumisesta alkoi tämäkin blogi, joka vaihtelevasti heittelehti humoristisesta ärtyneeseen kirjoittamiseen ja paikoitellen jäi unohduksiin minulta itseltänikin.

Mutta nyt olen taas kirjoittamassa täällä, en aivan säännöllisesti kuten alussa, mutta jonkin verran aina!

eli siis JEE BLOGI 1 VEE!!!

"En tarvii kuittia, mut tää ois sulle!"

Rutiininomaisesti koulun jälkeen astelin kohti kauppaa ajatellen "No käynpä taas vilkasemassa". Onhan tässä vilkuiltu jo se viikko, vaikka muutaman kerran vaan oon sen nähnykin töissä. Siellähän se napotti. Kassan takana palvelualttiina. Minä suuntasin itseni karkkihyllylle, nappasin suklaalevyn ja kassalle. "Jos tästä ei tuu mitään, niin ainakin saan suklaata!" Pitäähän sitä itteensä jotenkin hyvitellä. :D

Yhtäkkiä iski paniikki. Sydän alko tykyttää tuhatta ja sataa ja yritin hengitellä siinä ihan normaalisti ajatellen, että NYT ET KYLLÄ JÄNISTÄ. Kovat otteet käyttöön itelle! Sittenpäs tulikin mun vuoro maksaa. Olin ottanu lapun siihen hollille, että kun oon maksanu niin annan sen sille ja huikkaan tyylikkäästi "Kiitti ja heippa!" niinkun normaalistikin. Aina ei mee niinku elokuvissa: Kädet täristen annoin sen lapun sille, kun se oli antamassa kuittia ja sanoin "En tarvii kuittia, mut tää ois sulle!" Tää poika otti lapun ja alko kattomaan, että mitä siinä on samaan aikaan, kun minä pakenin kassan toiseen päähän ja vilkaisin vielä sitä. Seuraava asiakas oli tullu siihen eikä se ilmeisesti kerenny paljo lappua vilkuilemaan ja minä lähin mitään sanomatta pois.

Voitontunne MINÄ TEIN SEN! vaihtui nopeasti kaupasta ulos pääsemisen jälkeen Mitä ihmettä minä äsken tein? -tunteeksi. Kamala nolouden ja häpeän tunne risteili mun päässä ja tunsin itteni niin teiniks, kun olla ja voi! Lopulta kuitenkin aattelin, että vaikka tästä ei tuliskaan mitään, niin olin ainakin tyhmänrohkea ja annoin sen lapun sille! Vai turhaanko tässä on kyyläilty viikon päivät ja mietitty kaikkee? Oikeestaan en oota, että se laittais viestiä, koska toisaalta en tiedäkään, että mitä vastaisin. Mutta jos se päättää vastata, niin tottakai laitan jotain. Toisaalta jos itelle tulis tuommonen lappu joltain tuntemattomalta, voisin ajatella onko se joku pila vai mikä? Varmaan sekin on aika hämmentyny. Tai sitten lappu meni kuittipiikkiin tai roskiin... :D Mut saa nähdä!

JÄNNITYSTÄ ELÄMÄÄN NÄIN! :)

P.S. Kaiken lisäks, kun olin käyny tässä kyyläyskaupassa, marssin toiseen kauppaan ostamaan ne ruoat, mitkä mun olis oikeestikin pitäny käydä ostamassa. :D How stupid is that?

Oulusa, muttei koulusa. Enkä pelekää polliisia!

Ihan ensiksi päivitys kassapojasta:

Kävin eilen torstaina taas kyyläilemässä "lähikaupassa" muutaman kerran näkyisikö söpöä kassapoikaa, että saisin annettua sen lappusen, mutta ei vieläkään näkynyt! :( Toivo alkoi olla mennyttä, mutta rohkaistuin kysymään eräältä naiskassalta muka "ohimennen", että "onkos se **** töissä? :)" Nainen vastasi, että eipä oo näkyny nyt iltavuorossa, mutta varmaan huomenna on!  Eli toivo elää!! :)) Pää pilvissä palasin kotiin hymyn (ja muumitikkarin) kera.

Tänään kyyläystäni rajoitti matka Ouluun, jonne lähdin kaheksan aikaan aamulla. Täällä on kuurojen kulttuuripäivät, joihin olen osallistunut katsojana ja mukavaa on ollut! Aamun aikainen herätys kuudelta ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä, mutta onneks bussissa sai ees vähän aikaa levättyä. Sitten onkin katottu viittomakielisiä esityksiä tämä päivä silmät ristissä päiväkahdesta iltakahdeksaan.. Ei suotta mennyt muutama esitys ohi. Oulussa majailen erään kaverini luona, jonka ristin jo Oulun mummoksi (vaikka hän on minua nuorempi :D), koska hän kerkesi tuputtaa mulle ruokaa ainakin kahden ihmisen edestä. :P

Huomenna nenä suuntaa taas kohti Oulun kaupunginteatteria ja kulttuuririentoja, toivottavasti tällä kertaa pysyisi silmätkin kunnolla auki! Illalla olisi ehkä tarkoitus lähteä myös ainakin yhdelle ja kattomaan ja myötähäpeilemään Euroviisuja johonkin pubiin. :))

Tällaista Oulusa ja sunnuntaina takaisin Kuopioon ja maanantaina taas KAUPPAAN. Sit voinki mennä ihan selvästi oululaistuneena sanomaan söpölle kassapojalle: "Alakko nää mun kaa? <3"

P.S. Jos haluatte lisätietoa Oulun kulttuuripäivistä, niin tsekatkaapas täältä!

http://www.kl-deaf.fi/fi-FI/uutiset/uutinen/?groupId=1ce45fc2-06ff-4d19-924c-67939a0bd93c&announcementId=544ba432-88b5-46ea-8d34-56f59053d544

Aina ajoissa omassa sängyssä. NOT.

Otsikko kertoo olennaisen edellisestä illasta. Miksi aina käy näin?  Lähdimme eilen kaverini kanssa baariin, kunhan ensin olimme jahkailleet baariin lähtöä ainakin tunnin.. Lähteäkö vai jäädäkö kotiin, siinäpä pulma. Lopulta, jahkailun päätyttyä, lähdimme baariin periaatteella "Jos nyt muutamalla".

No tämä "muutama" muuttuikin vähän enemmäksi ja mun "Lähen kotiin kahen bussilla" ei ihan toiminu.. Drinkkejä tuli kumottua ihan kivasti, mutta ei kuitenkaan liikaa! Silleen, että sai hyvän tanssifiiliksen ja pikku hiprakan. :) Sitä paitsi kyllähän opiskelijana pitää vähä juhlia keskellä viikkoakin. Tanssittiin kaverin kanssa melkeinpä koko ilta ja kerettiin pelata flipper-peliäkin, kun siellä oli jokin opiskelijatapahtuma ja erilaisia kisoja. :)

Kahen bussi sitten oli ja meni samaan aikaan, kun minä kumosin Las Palmaseja tanssilattialla. Kaveri yritti näyttää kännykästä kelloo, että se ois kohta kaks. "Joo, ihan sama, mä meen taksilla!" Loppuillan hitaat tuli (ihana Leijonakuninkaan Can You Feel The Love Tonight) ja oli aivan pakko tanssia vielä ne. Sitten tuli pilkku ja kotiinlähdön aika. En halunnukaan maksaa taksia, joten pyysin sitten sohvapaikkaa kaverin luota ja pääsinki sinne. :D

Hauskaa kyllä oli koko illan! Ex tempore-baari-illat on aina just parhaita. :)

Tänään oisin käyny kyyläilemässä myös kaupan söpöä myyjää, mut se ei ollu taaskaan töissä. Tai ehkä menin liian myöhään, kun vasta illalla. :( Eli TAAS huomenna on mentävä kattelemaan vaikka huulirasvoja. :)) On mullaki harrastukset. :D

Nyt hyviä ja huonoja uutisia! Tulipahan romaani tästäkin. :D

Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja teinikyyläyksessä

You make me feel like I'm living a teenage dream.

Tällainen olo mulla on ollut pari päivää ja oon ollut tosi hämmentynyt. Lauantain pikku kauppareissun jälkeen olen löytänyt itteni joka päivä erään ruokakaupan lähistöltä miettimässä menenkö "ostamaan" jotain tai kattelemaan tai tai... Kuitenkin lauantai-iltana satuin käymään eri kaupassa kuin normaalisti ostamassa pientä syötävää jo valmiiksi tyhjään opiskelijajääkaappiini. ("Pientä syötävää" sattuu olemaan liian usein pinaattikeitto pakastimeen ja maitopurkki jääkaappiin. Opiskelijaruoat <3)

Maleksin lopulta kassalle räjähtäneen sekä väsyneen näköisenä johtuen edellisillan baarireissusta ja päädyin iloisen ja pirteän pojan asiakkaaksi. Kassalla terästäydyin (olisiko ollut sitten sen pojan iloisuus ja hymy!) ja huomasin ihanan ja söpön hymyn ja naaman! Psst... Voisin sanoo, että se oli ihastumista ensi silmäyksellä, mutta menis varmaan liian kliseiseks. Tavaroitani keräillessäni satuin vielä katsomaan poikaa ja huikkaamaan iloisesti hymyn kera "Kiitos ja heippa!" niin kuin normaalistikin teen. Poika kuitenkin yllättyi tästä ja hymyili vielä kerran valloittavasti minulle ja huusi heipat perään. Oliko ehkä kivointa lähteä kotiin!

Kauppareissun jälkeen olin ihan fiiliksissä ja päätin, että tästä kaupasta taitaakin tulla minun "lähikauppani". Asuntoni tosin sijaitsee 5 kilsan päästä tästä kaupasta ja oikeaan lähikauppaani on 300 metriä..... mutta mitä pienistä? :)) En saanut poikaa mielestäni lauantain jälkeen, joten päätin käydä kaupassa kattomassa olisiko hän siellä sunnuntaina.. maanantaina.. ja tänään. Eilen (maanantaina) olin psyykannut itseni antamaan pojalle tämmöisen lapun:

"Jos haluat lähtee vaikka jätskille,

niin laita viestiä! :)

*nimi ja puhelinnumero*"

Keräsin rohkeutta lehtihyllyn välissä, kun näin pojan olevan kassalla ja jonon olevan pitkä. Aiemmin olin hakenut toiselta puolen kauppaa shampoopullon ja hoitoaineen, mutta nyt tekosyynäni kyyläykseen oli "lehtien" katselu. Mahtoi näyttää järkevältä, kun katselin muka lehtiä, mutta oikeasti kyyläilin vaan kassoille päin ja olin jossain autolehtien kohdalla... Huomasin yhessä vaiheessa toisen myyjän katselevan huvittuneena minua, kun en ollut katsellut mitään lehtiä hetkeen ja seissyt siinä hyllyn välissä jo aivan liian kauan ihan vain huvikseen.

Päätin vilkaista lehtiä vielä hetken, tällä kertaa oikeasti, ja lähteä suuntaamaan kassoille. Lappunen minulla oli kukkaron välissä, jotta saisin annettua sen samalla hetkellä maksaessani. Viimeinen vilkaisu lehtiin.. lähtövalmiiksi kassalle... pään käännös.. ja kassapoika oli POISSA!! Pojan tilalle oli tullut joku nainen, joka keräsi asiakkaiden ostoksia palvelualttiina täydessä touhussa. VIIMEINEN VILKAISU OLI LIIKAA................ Ärsyyntyneenä menin toiseen jonoon, juuri sen huvittuneen myyjän luo, ja lähdin kotiini. Siinä meni se tilaisuus!

Tänään kävin myös kyyläilemässä kaupassa, mutta poika ei ollut tänään töissä. :( Tämä minun kyyläystouho kuulostaa niin teinityttöjen hommalta, ettei mitään järkee! Mutta mitäs sitä ihastumiselleen voi. Kai se on käytävä huomenna vielä kattomassa, jos se ois töissä, koska haluan antaa sen lapun sille vielä ennen kesää!! :)

Tällaista tänään ja nyt jatkamaan Salkkareita! :)