"Sä meet sinne telkkariin sitte! Susta tulee julkkis!" Viittomakielen tulkki - Onko se julkkis tai avustaja?

Ensimmäiset mielikuvat viittomakielen tulkista voivat olla tällaisia:

Avaat television katsoaksesi kello viiden uutiset ja televisio on jäänyt YLEn ykköskanavalle. Kuvaruutuun ilmestyy viittova nainen ja Viittomakieliset uutiset. Hei siellähän ne viittoo! Eikös noi oo niitä tulkkeja?

Kaupungilla näät kehitysvammaisen naisen ja hänen avustajansa kaupassa. Avustaja pakkaa naisen kauppakassin ja huomaat naisen viittovan avustajalle jotain. Tuon täytyy olla tulkki, kun se auttaa ja ne viittoo!

Mutta onko näin? EI. Viittomakielen tulkki ei voi viittoa telkkarissa Viittomakielisissä uutisissa, koska uutisten viittojat ovat natiiveja kielenkäyttäjiä. Miksikö? Eihän suomenkielisissäkään uutisissa ole ulkomaalaisia uutistenlukijoita.

Viittomakielen tulkki ei myöskään ole avustaja vaan kielen välittäjä. Tulkki tulkkaa, kääntää ja välittää kuulemansa tai näkemänsä viestin, mutta tulkki ei sido kengännauhojasi tai syötä sinulle aamupuuroa. Tulkki saa tilauksia eri tilanteisiin ja kulkee asiakkaiden mukana syntymästä kuolemaan: Synnytyssairaalasta koulun penkille, harrastuksista rentouttaviin saunailtoihin, lääkärin tapaamisista hautajaisiin. Minne asiakas menee, siellä on myös tulkki.

Viittomakielen tulkeilla on oma ammattiliitto SVT ry (Suomen Viittomakielen Tulkit ry). SVT:n sivuilta löytyy muun muassa työtarjouksia, viittomakielen tulkin ammattieettiset säännöt, ajankohtaiset uutiset sekä viittomakielen tulkin palkkasuositukset. SVT:n jäsenenä saa huippuhienon kalenterin (johon voi vaihtaa kannen värin!), Kielisilta-lehden sekä jäsenetuja. Tsekkaa SVT:n sivut tämän postauksen alalaidasta!

Tulkkaukseen liittyviä termejä

Simultaanitulkkaus: Tulkkaus tapahtuu samaan aikaan puheen tai viittomisen kanssa. Asiakas viittoo/puhuu ja samaan aikaan tulkki kääntää näkemänsä/kuulemansa. Yleisimmin käytetty tulkkaustapa.

Konsekutiivitulkkaus: Tulkkaus tapahtuu tulkattavan asian jälkeen. Ensin asiakas viittoo tai puhuu asiansa kokonaan ja sen jälkeen tulkki tulkkaa.

Opiskelutulkkaus: Tulkkausta oppilaitoksessa tunnilla. (Eli siis missä tahansa koulussa millä tahansa tunnilla mihin tulkki tilataan. Huh!) Luennoilla tulkkausta kutsutaan luentotulkkaukseksi.

Asioimistulkkaus: Tulkkausta missä tahansa asioimiskeikalla. Eli esimerkiksi lääkärissä, kaupassa, kaupungilla.

Opiskelutulkki: Tulkki, joka tulkkaa oppilaitoksessa.

Asioimistulkki: Tulkki, joka tulkkaa asioimistilanteissa.

Tulkki voi kääntää tai tulkata myös lauluja esimerkiksi kirkossa. Laulutulkkauksia voi tehdä myös konserteissa ja onpa eräänä vuonna laulutulkkaus tehty Apulannan keikallakin! Youtubesta löytyy erään amerikkalaisen nuoren tulkin kääntämiä hittibiisejä. Laulut on käännetty ASL:lle eli amerikkalaiselle viittomakielelle.

Viittomakielen tulkin koulutus, mitä missä milloin?

Viittomakielen tulkin koulutus on ammattikorkeakoulututkinto, joka on laajuudeltaan 4 vuotta eli 240 opintopistettä. Viittomakielen tulkiksi voi opiskella kahdessa eri ammattikorkeakoulussa: HUMAKissa tai DIAKissa. HUMAKin kampukset ovat Kuopiossa ja Helsingin, DIAKin kampus Turussa.

Tulkin koulutuksessa ensimmäinen vuosi menee pääasiassa viittomakielen opetuksessa. Kouluun voi tulla ilman mitään tietämystä ja viittomakielipohjaa! Näin minäkin aloitin kouluni pari vuotta sitten. :) Viittomakielen lisäksi on myös erilaisia suomen kielen ja kääntämisen opintoja. Toisena vuonna aloitetaan uutena tulkkauksen opinnot. Tulkkaukseen perehdytään ensin teorian ja sitten käytännön harjoitusten kautta. Kolmantena vuonna tulkkauksen opinnot jatkuvat ja opinnäytetyön suunnittelu alkaa. Neljäs vuosi pyhitetään opinnäytetyön tekemiselle sekä harjoittelulle.

Koulutuksen aikana harjoittelut ovat viittomakieliseen yhteisöön tutustumisen harjoittelu, opiskelutulkkaus- ja asioimistulkkausharjoittelut sekä suuntautumisen harjoittelu. Harjoittelujen lisäksi opiskelija voi tehdä myös ammattiprojektin, joka voi olla esimerkiksi tapahtuman järjestäminen, stand up-esityksen tai teatteriesityksen tulkkaus.

Koulutuksessa voi suuntautua viittomakommunikaation opettamiseen (eli pedagogiikkaan), tulkkaukseen ja kääntämiseen (kuuroille, kuuroutuneille, kuurosokeille ja/tai kuuleville) tai kansainvälisyystoimintaan viittomakielialalla. Opiskelijat voivat valita vain yhden suuntautumisen neljännellä vuodella.

Itse hakiessani tähän koulutukseen en osannut ajatella, mihin voisin joutua. Alussa olin niin hurmiossa viittomakielestä, että imin itseeni kaikki viittomat, mitä vain sain ja olin todella innoissani. Osaan jotain, mitä monet muut tai ainakaan tuttuni eivät osaa! Tuleva ammattini on helppo, käännän vain asian kieleltä toiselle. Karu todellisuus iski koulutuksen ja tiedon lisääntymisen myötä. Tulkin ammatti ei todellakaan ole helppoa: Tulkkaustilanne ja sen aihe voivat olla mitä vain mitä maailmassa ikinä tapahtuu. Periaatteessa minun tulisi tulkkina tietää kaikesta kaikki. Valitsinpas itselleni vaatimattoman ammatin! Sitten, kun olen vanha dinosaurusten aikainen tulkki, olen ehkä valelääkäri, valeopettaja, valesitä ja valetätä. Mutta sitäkin monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa tulkin työ on. Missä muussa ammatissa on yhtä paljon vaihtelua ja erilaisia tilanteita? Kokemusta karttuu ties mistä ja voi sanoa olevansa ajan hermolla vaikka ties mistä. Luulen, että se juuri onkin tämän ammatin viehätys. Ehkä minäkin olen sitten 30 vuoden päästä valelääkäri, varokaa vain tutut, jos satutte vastaanotolleni. ;)

Lisätietoa viittomakielen tulkin koulutuksesta täältä: 

HUMAK

http://www.humak.fi/opiskelu/opiskelu-humakissa/viittomakielentulkki

DIAK

http://www.diak.fi/tutustu_viittoma?gclid=CKyMys2uqLACFYZzmAodSGRNdQ

Lisätietoa viittomakielen tulkeista:

http://www.tulkit.net/

Jos jokin jäi puutteelliseksi, laita viestiä kommenttiboksiin! Voit myös kommentoida postausta aivan vapaasti kommenttiboksiin muutenkin. :)

Viittomakieli - Käsien puhetta

Ajattelin tehdä postauksen ja pienen tietoiskun viittomakielestä, koska se kuuluu nykyään opiskelujen kautta myös arkielämääni. Solahdin viittomakieleen ja viittomakieliseen yhteisöön syksyllä 2010 astellessani ensimmäiselle viittomakielen tunnille. Mitä viittomakieli siis on?

Viittomakieli on samanlainen kieli yhtä lailla puhuttujen kielten kanssa, kommunikointi tapahtuu vain käsien kautta. Viittomakieli ei ole kansainvälinen kieli. Jokaisella maalla on oma viittomakieli. Itse opiskelen koulussa suomalaista viittomakieltä. Monesti törmään tämän asian ilmaisun jälkeen kysymykseen: "Miksi? Sehän ois paljo järkevämpää, jos kaikissa ois sama!". Niin, mutta eihän puhutuissa kielissäkään ole samaa kieltä joka paikassa. Englanti on toki yksi puhutuimmista kielistä maailmassa, mutta ei sekään ole maailman ainoa kieli. Kieleen liittyy myös vahvasti aina kulttuuri. Kuuroilla on myös oma kulttuurinsa ja vahva yhteisö, joka pitää yhtä. Eri maiden viittomakielten eroja ovat olennaisesti eri viittomat. Joillakin samoilla viittomilla voi eri viittomakielissä olla aivan eri merkitykset.

Kuvassa viittoma "ystävä". Kuva opettaja.tv:n sivuilta.

Yleisiä termejä liittyen viittomakieleen ja sen käyttäjiin

Viittomakielinen: Henkilö, jonka äidinkieli on viittomakieli. Henkilö voi olla myös kuuleva, esimerkiksi kuurojen vanhempien kuuleva lapsi.

(Syntymä-)kuuro: Henkilö, jolla on kuulovamma syntymästä asti.

Kuuroutunut: Henkilö, joka on kuuroutunut lapsena tai myöhemmällä iällä esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden takia.

Kuva Kuuloliiton sivuilta.

Kuurosokea: Henkilö, jolla on sekä kuulo- että näkövamma. Useimmat kuurosokeat eivät ole täysin kuuroja tai sokeita, vaan heillä voi olla jäänteitä kuulosta tai näöstä.

Huonokuuloinen: Henkilö, jolla on kuulonalentuma ja hän käyttää SI-implanttia (kts. alempana) tai kuulokojetta.

Huulio: Huulio on huulten ja huuliaukon muodostama kokonaisuus, jonka avulla viittomista saa selvää. (Eli tämä on se "miks ne sitä suutaan liikuttaa".) Aina huulio ei ole suomenkielinen sana tai tavu, vaan on olemassa myös viittomakielinen huulio.

Sisäkorvaistute/-implantti: Kuulolaite, jonka käyttö vaatii leikkauksella sisäkorvaan asennetun implantin. Leikkauksessa kallon sisään laitetaan implantti ja ulkopuolelle tulevat osat ovat korvan taakse tuleva kuulolaite ja päähän läntättävä magneettiosa.

Mykkä: Henkilö, joka ei kykene puhumaan tai tuottamaan ääntä.

HUOM! Kuurot EIVÄT ole mykkiä! Kuurot osaavat tuottaa ääntä ja tarvittaessa osa kuuroista osaa puhuakin. Vanhemmat kuurot käyttävät välillä ääntä johtuen oralismi-ajanjaksosta (1800-luvun loppu - 1970), jolloin viittomakieli oli kielletty ja kuuroja opetettiin vain puheella. Monet kuulevat käyttävät termiä "kuuromykkä", joka on vanhahtava ja harhaanjohtava termi, joten puhu mieluummin kuuroista tai viittomakielisistä! :)

Kuinka kohtaan kuuron?

Kuuron kohtaamisessa ei ole mitään ihmeellistä. Kuurot ovat samanlaisia henkilöitä kuin kuulevatkin eikä sinun tarvitse muuttaa käyttäytymistäsi millään lailla "hoivaavammaksi", jos tapaat kuuron. Kuurolle puhuessa kannattaa kuitenkin puhua selkeästi, niin että tarvittaessa kuuro voi lukea huulilta (ei nyt kuitenkaan tarvitse ruveta liioittelemaan/irvistelemään ja näyttää siltä kuin esittelisit hampaitasi). Eikä ne kuule vaikka kuinka huutaisit, silloin varsinkin huulio vääristyy ja kuuron voi olla vaikeaa ymmärtää puhettasi.

Jos kuuron mukana on tulkki, puhu suoraan kuurolle, älä tulkille. Katsekontakti on myös tärkeää. Olisiko sinustakaan mukavaa, jos asioisit kaupassa ja myyjä puhuisi toiselle henkilölle "Sanotko hänelle, että nämä maksaa sen ja sen verran?" sinun ollessasi vieressä ja ymmärtäessäsi asian? Kuurolle ei tarvitse myöskään puhua hän-muodossa. Voit puhua ja esittää asiasi sekä kysymyksesi suoraan kuurolle ja olla aivan normaalisti. Tulkki tulkkaa puheesi kuurolle kyllä oikein.

Jokainen kuuro on erilainen, aivan kuten jokainen ihminen. Erilaisuus ei silti tarkoita eriarvoisuutta. Kuuroilla on omat nettisivut, oma liitto, yhdistyksiä sekä tapahtumia. Ja tietenkin kaikkien tuntemat Viittomakieliset uutiset. Viime viikonloppuna olleet Kuurojen Kulttuuripäivät Oulussa kokosivat yhteen noin 700-800 kuuroa eri puolelta Suomea. Aikaisemmin tänä vuonna oli myös Maailmanlaajuinen Kuurojen Taikureiden Festivaali Helsingissä. Siellä sitä näki hienoja silmänkääntötemppuja :)

Tiesitkö myös, että Signmark on suomalainen kuuro rap-artisti? Signmark kiertelee ja keikkailee ympäri maailmaa ja tämän vuoden Suomen ainoa keikka on syksyllä Espoossa. Kysyin tämän häneltä itseltään Kulttuuripäivillä eli taattua tietoa! ;)

Kuuntele tästä Signmarkin biisi, joka on minun lempparini ja IHASTU! :)

http://www.youtube.com/watch?v=oUtM8_DOVUI

Jos haluat tietää jotain lisää tai kysyä, laita kommenttisi kommenttiboksiin, vastailen mielelläni! Seuraavaksi tulossa tietoa viittomakielentulkeista ja tulkin ammatista. :)

"En tarvii kuittia, mut tää ois sulle!"

Rutiininomaisesti koulun jälkeen astelin kohti kauppaa ajatellen "No käynpä taas vilkasemassa". Onhan tässä vilkuiltu jo se viikko, vaikka muutaman kerran vaan oon sen nähnykin töissä. Siellähän se napotti. Kassan takana palvelualttiina. Minä suuntasin itseni karkkihyllylle, nappasin suklaalevyn ja kassalle. "Jos tästä ei tuu mitään, niin ainakin saan suklaata!" Pitäähän sitä itteensä jotenkin hyvitellä. :D

Yhtäkkiä iski paniikki. Sydän alko tykyttää tuhatta ja sataa ja yritin hengitellä siinä ihan normaalisti ajatellen, että NYT ET KYLLÄ JÄNISTÄ. Kovat otteet käyttöön itelle! Sittenpäs tulikin mun vuoro maksaa. Olin ottanu lapun siihen hollille, että kun oon maksanu niin annan sen sille ja huikkaan tyylikkäästi "Kiitti ja heippa!" niinkun normaalistikin. Aina ei mee niinku elokuvissa: Kädet täristen annoin sen lapun sille, kun se oli antamassa kuittia ja sanoin "En tarvii kuittia, mut tää ois sulle!" Tää poika otti lapun ja alko kattomaan, että mitä siinä on samaan aikaan, kun minä pakenin kassan toiseen päähän ja vilkaisin vielä sitä. Seuraava asiakas oli tullu siihen eikä se ilmeisesti kerenny paljo lappua vilkuilemaan ja minä lähin mitään sanomatta pois.

Voitontunne MINÄ TEIN SEN! vaihtui nopeasti kaupasta ulos pääsemisen jälkeen Mitä ihmettä minä äsken tein? -tunteeksi. Kamala nolouden ja häpeän tunne risteili mun päässä ja tunsin itteni niin teiniks, kun olla ja voi! Lopulta kuitenkin aattelin, että vaikka tästä ei tuliskaan mitään, niin olin ainakin tyhmänrohkea ja annoin sen lapun sille! Vai turhaanko tässä on kyyläilty viikon päivät ja mietitty kaikkee? Oikeestaan en oota, että se laittais viestiä, koska toisaalta en tiedäkään, että mitä vastaisin. Mutta jos se päättää vastata, niin tottakai laitan jotain. Toisaalta jos itelle tulis tuommonen lappu joltain tuntemattomalta, voisin ajatella onko se joku pila vai mikä? Varmaan sekin on aika hämmentyny. Tai sitten lappu meni kuittipiikkiin tai roskiin... :D Mut saa nähdä!

JÄNNITYSTÄ ELÄMÄÄN NÄIN! :)

P.S. Kaiken lisäks, kun olin käyny tässä kyyläyskaupassa, marssin toiseen kauppaan ostamaan ne ruoat, mitkä mun olis oikeestikin pitäny käydä ostamassa. :D How stupid is that?

Oulusa, muttei koulusa. Enkä pelekää polliisia!

Ihan ensiksi päivitys kassapojasta:

Kävin eilen torstaina taas kyyläilemässä "lähikaupassa" muutaman kerran näkyisikö söpöä kassapoikaa, että saisin annettua sen lappusen, mutta ei vieläkään näkynyt! :( Toivo alkoi olla mennyttä, mutta rohkaistuin kysymään eräältä naiskassalta muka "ohimennen", että "onkos se **** töissä? :)" Nainen vastasi, että eipä oo näkyny nyt iltavuorossa, mutta varmaan huomenna on!  Eli toivo elää!! :)) Pää pilvissä palasin kotiin hymyn (ja muumitikkarin) kera.

Tänään kyyläystäni rajoitti matka Ouluun, jonne lähdin kaheksan aikaan aamulla. Täällä on kuurojen kulttuuripäivät, joihin olen osallistunut katsojana ja mukavaa on ollut! Aamun aikainen herätys kuudelta ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä, mutta onneks bussissa sai ees vähän aikaa levättyä. Sitten onkin katottu viittomakielisiä esityksiä tämä päivä silmät ristissä päiväkahdesta iltakahdeksaan.. Ei suotta mennyt muutama esitys ohi. Oulussa majailen erään kaverini luona, jonka ristin jo Oulun mummoksi (vaikka hän on minua nuorempi :D), koska hän kerkesi tuputtaa mulle ruokaa ainakin kahden ihmisen edestä. :P

Huomenna nenä suuntaa taas kohti Oulun kaupunginteatteria ja kulttuuririentoja, toivottavasti tällä kertaa pysyisi silmätkin kunnolla auki! Illalla olisi ehkä tarkoitus lähteä myös ainakin yhdelle ja kattomaan ja myötähäpeilemään Euroviisuja johonkin pubiin. :))

Tällaista Oulusa ja sunnuntaina takaisin Kuopioon ja maanantaina taas KAUPPAAN. Sit voinki mennä ihan selvästi oululaistuneena sanomaan söpölle kassapojalle: "Alakko nää mun kaa? <3"

P.S. Jos haluatte lisätietoa Oulun kulttuuripäivistä, niin tsekatkaapas täältä!

http://www.kl-deaf.fi/fi-FI/uutiset/uutinen/?groupId=1ce45fc2-06ff-4d19-924c-67939a0bd93c&announcementId=544ba432-88b5-46ea-8d34-56f59053d544

Aina ajoissa omassa sängyssä. NOT.

Otsikko kertoo olennaisen edellisestä illasta. Miksi aina käy näin?  Lähdimme eilen kaverini kanssa baariin, kunhan ensin olimme jahkailleet baariin lähtöä ainakin tunnin.. Lähteäkö vai jäädäkö kotiin, siinäpä pulma. Lopulta, jahkailun päätyttyä, lähdimme baariin periaatteella "Jos nyt muutamalla".

No tämä "muutama" muuttuikin vähän enemmäksi ja mun "Lähen kotiin kahen bussilla" ei ihan toiminu.. Drinkkejä tuli kumottua ihan kivasti, mutta ei kuitenkaan liikaa! Silleen, että sai hyvän tanssifiiliksen ja pikku hiprakan. :) Sitä paitsi kyllähän opiskelijana pitää vähä juhlia keskellä viikkoakin. Tanssittiin kaverin kanssa melkeinpä koko ilta ja kerettiin pelata flipper-peliäkin, kun siellä oli jokin opiskelijatapahtuma ja erilaisia kisoja. :)

Kahen bussi sitten oli ja meni samaan aikaan, kun minä kumosin Las Palmaseja tanssilattialla. Kaveri yritti näyttää kännykästä kelloo, että se ois kohta kaks. "Joo, ihan sama, mä meen taksilla!" Loppuillan hitaat tuli (ihana Leijonakuninkaan Can You Feel The Love Tonight) ja oli aivan pakko tanssia vielä ne. Sitten tuli pilkku ja kotiinlähdön aika. En halunnukaan maksaa taksia, joten pyysin sitten sohvapaikkaa kaverin luota ja pääsinki sinne. :D

Hauskaa kyllä oli koko illan! Ex tempore-baari-illat on aina just parhaita. :)

Tänään oisin käyny kyyläilemässä myös kaupan söpöä myyjää, mut se ei ollu taaskaan töissä. Tai ehkä menin liian myöhään, kun vasta illalla. :( Eli TAAS huomenna on mentävä kattelemaan vaikka huulirasvoja. :)) On mullaki harrastukset. :D

Nyt hyviä ja huonoja uutisia! Tulipahan romaani tästäkin. :D

Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja teinikyyläyksessä

You make me feel like I'm living a teenage dream.

Tällainen olo mulla on ollut pari päivää ja oon ollut tosi hämmentynyt. Lauantain pikku kauppareissun jälkeen olen löytänyt itteni joka päivä erään ruokakaupan lähistöltä miettimässä menenkö "ostamaan" jotain tai kattelemaan tai tai... Kuitenkin lauantai-iltana satuin käymään eri kaupassa kuin normaalisti ostamassa pientä syötävää jo valmiiksi tyhjään opiskelijajääkaappiini. ("Pientä syötävää" sattuu olemaan liian usein pinaattikeitto pakastimeen ja maitopurkki jääkaappiin. Opiskelijaruoat <3)

Maleksin lopulta kassalle räjähtäneen sekä väsyneen näköisenä johtuen edellisillan baarireissusta ja päädyin iloisen ja pirteän pojan asiakkaaksi. Kassalla terästäydyin (olisiko ollut sitten sen pojan iloisuus ja hymy!) ja huomasin ihanan ja söpön hymyn ja naaman! Psst... Voisin sanoo, että se oli ihastumista ensi silmäyksellä, mutta menis varmaan liian kliseiseks. Tavaroitani keräillessäni satuin vielä katsomaan poikaa ja huikkaamaan iloisesti hymyn kera "Kiitos ja heippa!" niin kuin normaalistikin teen. Poika kuitenkin yllättyi tästä ja hymyili vielä kerran valloittavasti minulle ja huusi heipat perään. Oliko ehkä kivointa lähteä kotiin!

Kauppareissun jälkeen olin ihan fiiliksissä ja päätin, että tästä kaupasta taitaakin tulla minun "lähikauppani". Asuntoni tosin sijaitsee 5 kilsan päästä tästä kaupasta ja oikeaan lähikauppaani on 300 metriä..... mutta mitä pienistä? :)) En saanut poikaa mielestäni lauantain jälkeen, joten päätin käydä kaupassa kattomassa olisiko hän siellä sunnuntaina.. maanantaina.. ja tänään. Eilen (maanantaina) olin psyykannut itseni antamaan pojalle tämmöisen lapun:

"Jos haluat lähtee vaikka jätskille,

niin laita viestiä! :)

*nimi ja puhelinnumero*"

Keräsin rohkeutta lehtihyllyn välissä, kun näin pojan olevan kassalla ja jonon olevan pitkä. Aiemmin olin hakenut toiselta puolen kauppaa shampoopullon ja hoitoaineen, mutta nyt tekosyynäni kyyläykseen oli "lehtien" katselu. Mahtoi näyttää järkevältä, kun katselin muka lehtiä, mutta oikeasti kyyläilin vaan kassoille päin ja olin jossain autolehtien kohdalla... Huomasin yhessä vaiheessa toisen myyjän katselevan huvittuneena minua, kun en ollut katsellut mitään lehtiä hetkeen ja seissyt siinä hyllyn välissä jo aivan liian kauan ihan vain huvikseen.

Päätin vilkaista lehtiä vielä hetken, tällä kertaa oikeasti, ja lähteä suuntaamaan kassoille. Lappunen minulla oli kukkaron välissä, jotta saisin annettua sen samalla hetkellä maksaessani. Viimeinen vilkaisu lehtiin.. lähtövalmiiksi kassalle... pään käännös.. ja kassapoika oli POISSA!! Pojan tilalle oli tullut joku nainen, joka keräsi asiakkaiden ostoksia palvelualttiina täydessä touhussa. VIIMEINEN VILKAISU OLI LIIKAA................ Ärsyyntyneenä menin toiseen jonoon, juuri sen huvittuneen myyjän luo, ja lähdin kotiini. Siinä meni se tilaisuus!

Tänään kävin myös kyyläilemässä kaupassa, mutta poika ei ollut tänään töissä. :( Tämä minun kyyläystouho kuulostaa niin teinityttöjen hommalta, ettei mitään järkee! Mutta mitäs sitä ihastumiselleen voi. Kai se on käytävä huomenna vielä kattomassa, jos se ois töissä, koska haluan antaa sen lapun sille vielä ennen kesää!! :)

Tällaista tänään ja nyt jatkamaan Salkkareita! :)

Testing, testing..

Aloitin kauan mielessäni pyörineen blogin kirjoittamisen ikään kuin julkisena päiväkirjana. Olen halunnut pitkään alkaa kirjoittaa blogia, mutta en ole sitä saanut vain aikaiseksi. Tänään siis tein siirtoni! Blogissani aion kirjoittaa päivistäni sekä mietteistäni, jotka ovat ajoittain jopa syvällisiä. :)

Aluksi voisin kertoa jotain itsestäni: Olen 20-vuotias nainen ja opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa viittomakielentulkiksi. En lähtenyt kotipaikkakunnaltani kauas opiskelemaan vaan muutin tuttuun hieman isompaan kaupunkiin. Tällä hetkellä asun yksin sinkkuyksiössäni tyytyväisenä asuntooni sekä sisustukseen. Kotipaikkakunnalle jäi ihana kisuni, jota en kuitenkaan viitsinyt ottaa tänne mukaan, pitihän se jättää äitillekin seuraa. :P

Blogia päivittelen silloin, kun mieleen juolahtaa jotain jakamisen arvoista tai ihan muutenkin vaan. :D

Nyt on lähdettävä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas opiskella! :)

BUENA NOTTE.

(En oo varma, onko tää ees oikein, mutta menköön... :D)