Setä ja uudet verkkarit

Juhannus tuli ja juhannus meni. Muisti säily ja rahat myös! Olin juhannuksen serkun mökillä torstaista lauantaihin serkun perheen kanssa. Mökillä on mukavaa! Ja olihan siellä. Tosin niitä ei-niin-mukavia juttuja oli, eräitä kavereita. ITIKAT! Mua söi varmaan satakakskymmentä pientä inisijää, jotka toivotin alimpaan helvettiin vähintään yhtä monta kertaa. Jalat täynnä paukamia ja kutittaa!

Mökillä heitin talviturkin viimeinkin! Ekana iltana kävin vaan kokeilemassa varpaalla vettä laiturilta ja juoksin hirveetä vauhtia takaisin lämpimään saunaan. Perjantai-iltana uskalsin jo huutaa pojat pois laiturilta ja kirmata ja syöksyä äkkiä veteen ennen kuin ehdin epäröimään! Vesi olikin yllättävän lämmintä ja uin siinä vähän aikaa. Laiturille hyppääminen olikin sitten toinen juttu. Eka piti tiirailla, ettei kukaan oo kurkkimassa ja kun ei ollu laseja tietenkään niin oon melkein puolisokea sillon. Kauhee siristely ja tarkistelu! Sitten en päässykään hyppäämään siihen laiturille tuosta vaan. Hups, piti yrittää varmaan 5 kertaa, kunnes pääsin sieltä ylös maailman naisellisimmalla tavalla tottakai.... Ei ihan. Mutta se tunne! MÄ TEIN SEN! Wohoo! Ja eikun hehkuttamaan kaikille.

Puolenyön aikaan, kun pikkulapset oli lopulta menny nukkumaan serkun mökkinaapurit päätti tulla (jo kauheessa jurrissa) veneellä toiselta puolen järvee käymään. Mukana 3 koiraa ja viskipullo. :D Koirat oli ihania, semmosia pieniä pötkylöitä. :) Sain paijata niitä ihan kunnolla nuotion äärellä. Jossain vaiheessa naapurin mies (mitähän se ois ollu jotain noin 40-45v) istui siinä mun vieressä ja oli koko illan tuputtanu mulle viskiä. Piti sitä sitten maistaa, kun en ois saanu rauhaa siltä muuten... Oli aika tujua, jäi se maistaminen tosiaanki siihen yhteen kertaan! :D Kuitenkin, yhtäkkiä se otti mut kainaloonsa ja rupes kyselemään onko mulla poikaystävää. Vastasin, että eipä ole tällä hetkellä. Tämähän siitä innostu ja latasi illan parhaimman (tai surkeimman) kommentin: "No kuule! SEDÄLLÄ ON UUDET VERKKARIT!" Sain illan parhaimmat naurut. Repesin niin pahasti, että hekottelin itsekseni siinä varmaan 10 minsaa maha kippurassa ja naapurin setämies palasi etsimään viskiään. Naapurin setä oli tässä vaiheessa siis varmaan 2,5 promillen humalassa, mutta silti vaan iskureplat sinkoili! :D Jos ne tulikin sinne hirveessä tuiterissa, niin lähtivät kahta kauheemmassa. Kauhistellen katoin, että pääseeköhän ne ees omaan rantaansa. Olivat onneksi päässeet. Hukkuneita on jo ihan tarpeeks tänä jussina ollu. :(

Tällainen oli mun jussi! Tänään oli eka työpäivä sairasloman jälkeen, kertoilen siitä vähän myöhemmin. :) Mun jussi oli melko selvä, monen ei. :D Tässä vielä kuva, joka otettiin piruillaksemme serkun kanssa: Suomalainen juhannus. (Vaatetus: Untuvatakki ja villasukat... Suomen kesä<3)

Vaimomatskuu!

Tänään tein ihan superhyvää pitsaa! Pohjan tein tosin semmosesta valmiista pussijauho-jutusta, johon lisättiin vaan vesi, mut muuten siihen tuli superisti kinkkua, tonnikalaa, ananasta ja juustoraastetta tietenkin. Unohtamatta pitsamaustetta! Paistettiin myös patonkeja, kun ne oli tarjouksessa kaupassa. :)

Tänä aamuna, kun olin meikkaamassa ja viimeisenä piirtämässä kulmia, mun kulmakynä päätti tehä källin. Okei, sitä oli jäljellä enää vaan 2 senttiä.. Mutta kun kaikki pitää käyttää loppuun! Olin siis piirtämässä itselleni kulmakarvoja, kun ei niitä muuten oikeastaan olekaan ja teroitin välissä kynänpätkää. Olin piirtänyt tässä vaiheessa mun molemmat kulmat jo puoliks, silleen puolesta välistä ulkokulmaan. Älkää kysykö MIKSI NÄIN, koska en itekään tiiä... Mun meikkaushetket on välillä aika extremejä! :D Siinä sitten teroittelin kynää ja olin rupeemassa piirtämään kulmat loppuun, kun huomasin että kynässä ei ollut ollenkaan terää. SE LOPPUPÄÄ OLI KOKONAAN ONTTO! Siinäpä sitä sitten oltiin. Kaikki muu hyvin, mutta puolikkaat kulmat naamassa. Lopputulos oli se, että pesin meikit ja lähin kauppaan ihan naturellina ostamaan lisää meikkiä. :D

Eilen yks herra kehu mun olevan vaimomatskua, kun puhuttiin jotain ryyppäämisestä enkä minä oikeestaan tykkää semmosesta kauheesta kännäämisestä, kännissä konttaamisesta ynnä muusta rymyämisestä. Huvitti kyllä tuo vaimomatsku-kehu, tulee heti mieleen kunnon stereotyyppinen vaimo keittiössä. Mut kyllähän mä oon hyvää vaimomatskua ja kun ei ollu heilaa helluntaina niin jono juhannuksena! ;)

Muistakaa juhlia nätisti jussina ihmiset rikkaat ja rakkaat! <3

Burn Baby Burn.

Suotavaa olisi aloittaa nenänvalkaisukausi. Tai vaikka aurinkorasvan käyttökausi. Koska olen maannut kuin lahna sängyn pohjalla vaivasena melkein viikon, uskaltauduin eilen ulos ja kaupungilla käymään. Sisällä ollessa ei osaa ollenkaan suhtautua siihen millanen sää siellä ulkona oikeasti on. Toki aurinko paistaa ja puut vähä heiluu, mutta entä jos siellä onkin kylmä! Oon semmonen vilukissa, että en usko kuumuuteen ennen kun on ne +30 astetta mittarissa varjossa.

Uskaliaana lähdin sitten kesämekko päällä paistattelemaan päivää torille kaverini seuraksi. Hän oli töissä ja piti toripöytää koko päivän, joten minäkin menin hypistelemään kaikkia ihania hemmottelushampoita, joita pöytä notkui täytenä! Fiksuna kaverini lisäili aurinkorasvaa välillä ja kysyi haluaisinko minäkin. Mutta ajattelin, etten ole kuin vähä aikaa, enhän mä siinä ajassa kerkeä ainakaan palaa..!

Kesän ensimmäinen aurinkorasva-palamisenvälttämis-tervetuloamelanooma! -virhe. Ei mulle ikinä voi mitään tapahtua -syndrooma iski taas. Kannattaisi uskoa viisaampia ja oppia virheistä, mutta enhän minä niin näköjään tee. Kaupungilta pois kävellessä laahustin kuin mummo lumessa kotiin, tietysti niin, että palaisin siinä vielä enemmän. Pikkasen jos kuumotti. Kuumat aallot ne yllättää tämänkin tyttösen aina välillä.

Eilen illalla peilistä katsoi jo hieman punehtunut kesänainen, joka nappasi rasvapurkin ja työnsi ainakin kilon kosteusvoidetta käsiin ja naamaan. Suojaudutaan näin jälkeenpäin Dovella, tämähän auttaa. Kuumotus jatkui yöllä ja tänä päivänä tänä hetkenä edelleenkin. Olkapäät varsinkin hehkuu kuin hella kutosella ja huutaa hallelujaa. Voisin kärtsätä makkaraa ihollani, eiköhän aloteta grillibileet!

Tuskaisin terveisin sisällä päivänsä viettävä sairaslomalainen. Ei puhettakaan aurinkoon menosta ainakaan tänään. Missä on mun itseruskettava ja viilentävä geeli?

Voisin muuttaa pakastimeen vähäks aikaa.

Ja miten tuo nenänvalkaisu liittyi tähän oli se, että mun nenäkin on ihan palanu ja punainen. :D 

Kaikki mulle heti nyt!

Mulle tulee usein tämmönen olo. Ei liene mitenkään epänormaalia? Nyt on taas semmoinen, että haluaisin rahaa, haluaisin päästä rannalle ruskettumaan, hyvää ruokaa, jätskiä, seurustella, Kuopioon, baariin, mökille, navettaan, kavereiden luo, ihan minne vaan kunhan jonnekin, kunhan jotakin ja kunhan joku. HALUAN!

Mutta niinhän se on, ettei elämä ihan niin mene. Tosin joskus tuntuu, että ne älyttömimmätkin toiveet on toteutunu ja sitten on oltu vähän aikaa ihan ihmeissään, että mitäs nyt tapahtuu. Välillä musta tuntuu, että elän jotain myöhäistä teini-ikää, jota en saanut kokea silloin yläasteella ollessani arka naapurintyttö, joka yritti olla näkymätön, kun luokan teinikuningattaret purjehti ohi. Se teini-ikä, kun oli ihastumisia, mutta ei ikinä uskaltanut tehdä mitään niiden eteen, koska olisi voinut joutua nolatuksi ja sitten ois koko maailma kaatunu.

Sitten myöhemmin (nyt) sitä uskaltaa ja kokeilee, mutta jokin menee pieleen ja toinen osapuoli ei tule vastaan tai juoksee karkuun. Tai ei laita viestiä numeroon, jonka sai lapulla, mutta se on jo unohdettu! Se on niin totta, että tunnun kaipaavan jännitystä mun tylsään elämään vähän väliä, eikä pelkästään jännitystä vaan myös hellyyttä. Sitä paitsi ihastuminen on ihanaa! Toisaalta miks siitä pitäis tuntee syyllisyyttä, että haluaa rakastua tai ihastua?

Kerran seurustelin vakavasti, mutta se päättyi eroon kolmen kuukauden jälkeen. Minun rakkaus jäi, toisen hiipui pois. Se kokemus opetti toisaalta minulle itsestäni jotain ja olen tyytyväinen oppiessani myös itsestäni uutta. Ei ole järkeä jäädä miettimään ja vaivaamaan päätä sillä, mikä meni vikaan, jos teki kaiken mielestään oikein. Aina ei natsaa ja siitä on päästy jo hyvin yli.

Mutta välillä rupee rassaamaan omaa päätäkin jo se ainainen etsiminen, jolle ei tunnu näkyvän loppua. Äiti kertoi joskus eräästä 80-vuotiaasta mummelista, joka haikaili ensirakastettunsa perään. Olisi halunnut vielä nähdä ja ottaa yhteyttä, mitä hänelle nykyään kuuluu (tai onko vielä edes elossa). Kuulostaa toki romanttiselta, mutta minä tokaisin tuskastuneena: EIKÖ SE SILLOINKAAN LOPU? Pitääkö mun riiata jotain vanhaa ukkia vielä vanhainkodissakin?! Niin ei se varmaan ikinä lopu. 

Tervetuloa nunnaluostariin hyvät leidit! Täältä löydätte sisäisen rauhanne ilman miehiä!

Kuitenki rupeis vaan tekemään mieli munkkia.

"Täähän on niinku Greyn Anatomiassa!" "Joo, mut meillä ei oo yhtä komeita lääkäreitä."

Näin siis sairaalassa. Mihin tämä sitten liittyy, tarina alkaa tiistai-illasta.

Tiistaina oli mun ensimmäinen työpäivä ja olin jo muistellut sinä päivänä edelliseltä kesältä miten mitäkin piti tehdä. Aamuvuoro alkoi kuudelta, minä heräsin puol viideltä ja olin ihan puoli kuollut päästessäni kotiin kahden aikaan päivällä. Siinä sitten nukuin tunnin päikkärit ja touhuilin kotona jotain normijuttuja. Illalla olin normaalisti koneella, kun vatsaa alkoi kouristella oikein tuskaisesti. Tuntui siltä, kun joku ois ottanu suolista kiinni ja puristanu ja vääntäny täysiä ja hekottanu vieressä. Hähähää, eiks oo kivaa!!! NO EI. Tätä jatku koko loppuillan muutaman minuutin välein ja jossain vaiheessa tuntu, että tajukin lähtee. Otin kuitenkin vaan särkylääkkeen ja rupesin nukkumaan tavallista aikaisemmin.

Aamulla heräsin ja vatsa oli edelleen oikeesti kipeä. Eipä siinä sitten auttanu, kun soittaa töihin, että enpä oo tulossa vaan menen työterveysasemalle. Nukuin vielä vähän aikaan ja lähdin sitten sinne työterveysasemalle, jossa lääkäri kyseli, kuunteli, koputteli ja runno mun mahaa vähän aikaa. Sen jälkeen se lähettikin aluesairaalaan, jossa kirurgi laitto vielä Kuopioon KYSiin. Mun mahaa runnottiin ainakin sata kertaa näitten parin päivän aikana ja kyseltiin kaikki samat kysymykset moneen kertaan.  KYSissä oli sitten odottelua, niinkun yleensäkin lääkärissä ja lopulta joskus illalla pääsin osastolle ja huoneeseen. Ette voi kuvitellakaan miten taivaallista on saada ruokaa 11 tunnin jälkeen! Jogurtti maistu niin maan mainiolle.

Seuraavana päivänä mut siirrettiin taas eri osastolle ja kirurgi päätti, että mun umpilisäke on tulehtunut ja leikataan. Leikkaussaliin mennessä olin jo vähän diudiu Diapamista ja kyselin lääkäreiltä vaikka mitä. Sitten meninki heittämään leikkaussalissa, että hei täähän on niinku Greyn anatomiassa!! Naislääkäri tokas siihen, että heillä ei oo yhtä komeita lääkäreitä ja anestesialääkäri rupes leikkisästi saarnaamaan, että heillä on aina rauhallista eikä oo riitoja tai ihmissuhdekiemuroita tai semmosia leikkaussalissa. Ihan tylsää! Olin miettiny, että sanon jotain "Hyvästi kurja maailma!", kun nukutusaineet laitetaan, mutta loppujen lopuks anestesialääkäri kerkes sanoa vaan "Minä laitan nämä nukutusaineet nyt" ja minä olin kanttuvei. Siinä meni näkö, muisti ja taju. Se minun "hienosta" repliikistä. :D

Tänään sitten pääsin jo kotiin ja nyt alko kahen viikon sairasloma. Alkopa hienosti mun kesätyötki, kerkesin olla yhen päivän töissä ja heti sairaalaan. :D

Mut tällaista tällä viikolla, jospa seuraavat viikot ois vähän rauhallisempia. Nyt syömään, koska mulla on ainakin viikon NÄLKÄVELAT! Voisin syödä vaikka hevosen!

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin! Baari-illan menekki 1 euro.

Tai no ainakin huomiseen asti. No onhan sekin jotain. Elokuussa sit mun kesäloma ja PARHAAT ilmat toivottavasti! :) Ei oo tullu nyt kirjoteltua tänne, kun en oo oikein ehtiny tai keksiny juttua. Olipahan hieno tää mun blogiura. Melkein kaks viikkoo! Mut nyt vähän viikonlopputunnelmia:

Perjantaina pakkasin kämpillä hurjaa vauhtia mun kaikki vaatteet, joita voisin käyttää kesällä, kahteen laukkuun. Ensin tottakai tärkeimmät eli mekot! Pakkaamisen jälkeen siivoilin ja tiskasin ja sitten äitipuoleni tulikin hakemaan mua. Heitin laukut autoon ja lähettiin huristelemaan kohti Iisalmea. Iisalmessa menin äitin luokse ja paijailin pitkästä aikaa mun ihanaa kisua Oliveria. <3 Vähän aikaa kotona oltuani lähinkin sitten kaverin luokse. Kateltiin telkkaria, saunottiin ja huomattiin American Pie. Olihan se pakko kattoo! Kello oli jo niin paljon niin päätin sitten jäädäkin sinne yöks. Oli kyllä kiva perjantai taas pitkästä aikaa. :) Kun voi vaan ottaa rennosti eikä tartte esittää mitään ja löhötä sohvalla vaikka ei kotona oliskaan. :D

Lauantaina oli juhlien vuoro! Olin superväsyny, kun ei tullu nukuttua kunnolla edellisyönä ja joka paikka oli kipeänä patjalla nukkumisen jäljiltä. Siitä sitä vaan sitten kampes ittensä ylös ja kahtiin ylioppilasjuhliin. Maha täynnä ihania ruokia ja kakkuja löllyilin autoon ja ajoin kotiin. Sitten rupes mieltä kutkuttamaan, että jos lähtisinkin autolla baariin... "Isiiiiiii... Mulla ois pieni pyyntö. :))" Puoli ykstoista löhösin sohvalla ja melkein nukahdin, kun kaveri soittaa, että joko me lähdetään. Hätkähdin ja "JOO. Tulen ihan just!" Meni 15 minuuttia ja olin baarivalmis. Aika hyvin siis melkein puolikuolleelta juhlijalta!

Baarissa näky superisti tuttuja ja sain halailla ainakin miljoonaa ihmistä ja esittää kaikki samat kysymykset ainakin tuplasti:  "Miten meni yo-kokeet?" "Oliko hyvät bileet?" "Paljoko vieraita? Mitä sait lahjaks?" Ja kaikki vastas melkein samalla tavalla tietysti. Tanssin oikeestaan vaan koko illan ja join kavereilta vettä. Mun rahakukkaro tyhjeni vaan eurolla! Hyvä baari-ilta siis. Kolmen aikaan olisin ollu menossa vielä toiseen baariin ja jonotinki jo rauhassa Bepoppiin. Sitten jonossa alko tappelu ja nyrkit heilu parin jätkän kesken vähä rajummin. Päätin, etten jää ottamaan itelleni osumaa ja lähdin kiltisti kotiin nukkumaan. Se olikin hyvä päätös, eipähän väsyttäny ihan NIIN paljoo aamulla.

Tämä päivä on menny oikeestaan vaan koomaillessa, vaikka siis sitä krapulaa ei olekaan! Nukuin päikkärit illalla ja muuten oon vaan lukenu tai haahuillu kotona ympäriinsä. Vika reissu Kuopioon tänään ennen töitä ja huomenna takasin. Tämmönen pikareissu ottamaan loputkin tavarat Iisalmeen ja äitin nurkkiin pyörimään kesäks. Voi olla, että kotona menee hermo aika äkkiä ja alkaa tulla kova kaipuu Kuopioon... Kaikella kunnioituksella sua kohtaan äiti, mut mäkin haluan omaa rauhaa välillä. :D

Nyt nukkumaan, että jaksan vielä huomenna nousta ajoissa! :) Adios!

P.S. Iskä oli opettanut tänään mun pikkuvelipuolelle (7v.) ruotsia: Lycka till tarkoittaa kuulemma HEIPPA......... Jos nyt ihan vähän piti oikasta. PÄIVÄN NAURUT.