Takapakkia

Eilen oli kiva käydä lenkillä, mutta illasta mulla tuntu kurkku todella karheelta ja hieman myös tais olla kuumetta, joten lenkit on taas vähän aikaa tauolla. :/ Viime yönä kurkku tuli tosi kipeeks, joten tää viikko taitaa mennä särkylääkekuurilla. Just kun sain alotettua tuon juoksun! No, mut pitää ottaa nyt vähän rauhallisemmin ja aloittaa sit uudestaan. :)

30 sekuntia parempaa

Tänään aloitin taas uudestaan saman viikon kertailun. Vuorossa oli siis ekan päivän ohjelma (näkyy aiemmassa postauksessa). Syksyinen ilma oli mukavan viileää aluksi, kun oli satanut muutaman päivän. Ihanan raikas ilma kuntoiluun!

On mukavaa huomata, että kyllä sitä oikeasti kehittyy pikkuhiljaa! Nyt jaksoin juosta jo 1 min 30 sekuntia kunnes alkoi polttelemaan. Voiko puolestatoista minuutista juoksua olla ylpeä? MINÄ OLEN! Mä kehityn koko ajan!

Nyt on pakko ottaa varmaan lääkettä kun kurkku tuntuu kipeältä. Lauantaiyönä tuli käveltyä hetki vesisateessa, joten tämä on varmaan siitä. Mehua naamaan ja lääkettä, eiköhän se siitä. :)

Helsinki mua inspiroi

3. päivän ohjelma oli siis:

Pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös.

Tähän nyt tuskin tarvii ees laittaa mitään tuntemuksia, koska vatsalihakset oli vähän kipeet ja jalkojen annoin todellakin levätä. Samana päivänä istuin myös junassa kohti Helsinkiä serkkuni luokse ja tiedossa oli viimeinen lomaviikko! Täällä Helsingissä olen siis vieläkin.

4. päivän ohjelma:


Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoitus kotimatkalla.

Tuntemukset:

Lähden kävelemään pientä puistoa pitkin. Ihan kiva nähdä uusia maisemia myös Helsingissä. Kävely menee normaalisti ja kohta aloitan juoksun. Juoksen minuutin. Hei, tämä toimii oikeesti!! Pystyin juoksemaan minuutin ilman, että hengästyn hengiltä kuin rantautuva mursu. :D

Tällä kertaa teen vain puolikkaan lenkin eli kävelen vain 5 min ja juoksen 1 min, koska haluan ottaa rennommin Helsingissä. Pari tuntia liikunnan jälkeen huomaan, että minulla koskee aina paljon päähän. Olisiko kyse sitten liian vähäisestä juomisesta tai tietynlaisesta kuivumisesta jos hien mukana lähtee pois suoloja? En tiedä, mutta pienet päikkärit ja tarvittaessa Panadol onneksi auttavat.

5. ja 6. päivä:

Olen päättänyt pitää viikonlopun ohjelmasta vapaata ja saatan ensi viikolla aloittaa ohjelman alusta, joten tulee vähän kertausta sekä kunto kohenee ehkä paremmin kun kertaan ensimmäisen viikon. Tänään olen vähän väsynyt, kun serkun kanssa mentiin pelaamaan Aliasta hänen naapurilleen ja porukka pysyi kasassa yhteen asti yöllä! Kyllä vähemmästäkin väsyttää...

Eilisiä ostoksia kuitenkin tässä:

Löysin kauppatorilta ihania puuhelmikoruja ja ihastuin! Näitä rupeen kyllä keräilemään erivärisinä. :)

2. päivä ja Eput laulaa "Must on tullu urheiluhullu"

"Toisena päivänä Jumala loi taivaan" ... Nii, josta porottaa aurinko täydeltä taivaalta jo kello kuus aamulla niin, että tietää hikensä virtaavan jo pelkästään pienellä lenkillä. Onneks Eeva ja Aatami ei sentään juoksennellu jo toisena päivänä, koska niillä ois ollu ihan yhtä kipeet jalat kun mullakin ja jos joku vetästään toisen kylkiluusta niin on siinä muutkin paikat kipeenä kuin pelkät jalat. Nii.

2. päivän resepti:

Kävele 30 minuutin lenkki.

Tunnelmat :

No minäpä kävelen. Kaikkeen sitä ryhtyykin, tästäkin voi luultavasti syyttää hormoneja. Voinko jo mennä tutkituttamaan pääni?

Herään aamulla automaattisesti klo 9.00, tuntia ennen kellon soittoa. Mietin vielä vähän aikaa torkkumista, mutta päätän kuitenkin herätä jo melko virkeänä. Puolen tunnin aikana päähäni ilmaantuu outo ajatus aamulenkistä ennen aamupalaa. Mitäh?!?! 

"En oo ikinä käyny aamulenkillä ennen aamupalaa. Miltähän se tuntuu?" No sehän tuntuu just semmoselta, että maha kiljuu ruokaa ja kun unohtaa juoda edes vesilasin aamulla niin kurkku huutaa janojuomaa ja kroppa tuntuu korpulta.

Puolen tunnin lenkki luulisi olevan ihan normisettiä. Niinhän sitä aina luulee. Mutta kun edellisenä päivänä on tehnyt matkan Manalaan, seuraavana aamuna jalat tuntuvat raskailta ja tunnottomilta. Vähän niinkuin olisit juossut portaita kaksi tuntia ylöspäin. Vain ylöspäin.

Otan lenkin rauhallisesti, mutta tunnun kävelevän kuitenkin niin nopeasti, että aika tuntuu menevän hitaasti. Kierrän lenkkipolun lisäksi vielä korttelin ja noin 30 minuuttia paukahtaa täyteen. Hissin sijaan olen valinnut nyt portaat aina ylös mennessä, joten liikuntaa tulee siinäkin mielessä hieman enemmän. Mieli on hyvä. Tuntui ihan kivalta. Äkkiä suihkuun ja aamupalaa.

Kunnes tulee se kamala jälkihiki!! Ei auttanu siihen edes kylmä suihku. Lenkin olisi voinut tehdä myös vähän aikaisemmin, jolloin olisi ollut ehkä vähän viileämpää. Kuitenkin sain sen jo aamusta alta pois ja loppupäivän voi rentoutua!

http://www.youtube.com/watch?v=3Lgy8qAJdZ8 

Ainiin, vielä 3. päivän ohjelma:

Pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös. 

Ahahahaha, tämän teen!!!

11 viikkoa kärsimystä? Ekan päivän kuolema

Aloitin tänään 11 viikon juoksuohjelman, jossa tavoitteena on pystyä juoksemaan ohjelman lopussa 10 kilometrin lenkki. Itselläni on tavoitteena parantaa kuntoani ja saada itseäni niskasta kiinni, jotta todella lähden sinne lenkille ja saan ruksattua yhen päivän yli ohjelmasta!

Eka ohjelma:

Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.

Ensimmäisen päivän tuntemukset:

Kävely sujuu normaalisti. Toivon, että tällä 14 minuutin lenkillä tulisi mahdollisimman vähän ihmisiä vastaan. Katon kännykästä kelloa vähä välein. Vielä 2 minuuttia. Apua, kohta juostaan! Vihaan juoksua. Miks oon alottanu tämmösen typerän jutun?? Jos vaan kävelisin 45 minuuttia, eikö se riittäis..

APUA! Nyt pitää juosta! Okei.. Täähän on vaan 2 minuuttia. 120 sekuntia. S a t a k a k s i k y m m e n t ä  s e k u n t i a. Puolen minuutin kohdalla haluan kellahtaa ojaan. 3 sekuntia siitä, tunnen kuoleman olevan lähellä. Hiki valuu. MIKS TEEN TÄTÄ??? KUOLEN? Leukaperät meinas revetä hapen haukkomisesta ja kirosin koko ideaa.

Kotiin päästessä hikee valu niin paljo, että portaissa lorisi puro. Syöksyin ja juoksin (ironisesti) suoraan jääkylmään suihkuun, jolloin olo helpottui ja rauhottui. Sitten iski tajuntaan, että mä tein sen! Ekan suorituksen!

Voin niin samaistua Biggest Losers-kilpailijoiden kokemuksiin, olenhan juossut nyt 4 minuuttia.

Kirjoitin päiväkirjaan isolla olevani URHEILUHULLU ja yliviivasin sanan "urheilu". Varmuuden vuoksi ihan kaksi kertaa.

Jos joku haluaa kokea helvetin, tässä linkki ohjelmaan:

http://www.pori.fi/material/attachments/vapaa-aikavirasto/liikunnanohjaus/5twOyf7LV/juoksuohjelma_11vkoa.pdf 

Kanelin tuoksua, töpselikärsiä ja koiperhonen lompakossa

Jos et ole vielä käynyt Maailman Parhaassa Kahvilassa eli Kanelissa, suosittelen sitä oikein lämpimästi!

Kanelista saat hyvää palvelua, ihania kahveja, mahtavia makukaakaoita ja suussasulavia piiraspaloja. Mun on pakko mainostaa Kanelia, koska se on niin mahtavan näköinen ja siellä on paras tunnelma! Se on myös paras kahvila tenttiin lukemiseen, kaverin kanssa juoruilemiseen sekä t-r-e-f-f-e-i-l-l-e. Pakko paljastaa, että käyn siellä melkein aina treffeillä. Okei, aina. Se on vaan niiiin ihana ja romanttinen paikka! Suosittelen. Tästä kahvilasta löytyy erikoisia pöytiä, joissa muutamassa on myös pöytälaatikoita. Laatikoista löytyy pieniä runoja ja muita lappusia, myös minä kirjoitin omani eräs päivä. Eikun kahvittelemaan ja lukemaan niitä!

Kahvilakäynnin ja kesätöitten puutteen takia mä oon joutunu ryöväämään mun "Lomaraha"-lehmäpankin kaupassa käymiseen ja lompakosta pyrähtää vaan koiperhoset. Onneks ei kirjaimellisesti, koska inhoon ja kammoon ötököitä ihan hulluna! Nyt on kuitenkin siis elettävä vähän aikaa kaurapuurolla ja näkkärillä ja järsittävä vaikka pöydän kulmaa. Leivoin kyllä kinkkutaskuja, joten syömistä riittää vielä vähäks aikaa. Ens viikonlopuks äitin ruoille! <3

Tässä vielä:

http://www.kahvilakaneli.net/ 

1 vuosi 6 päivää

Siinä ajankohta, jolloin aloitin tämän blogin kirjottamisen. Blogin kirjoittaminen alkoi siitä, kun näin eräässä kaupassa söpön kassapojan ja aloin käymään tässä kaupassa tiheämmin. Yhdestä pienestä ihastumisesta alkoi tämäkin blogi, joka vaihtelevasti heittelehti humoristisesta ärtyneeseen kirjoittamiseen ja paikoitellen jäi unohduksiin minulta itseltänikin.

Mutta nyt olen taas kirjoittamassa täällä, en aivan säännöllisesti kuten alussa, mutta jonkin verran aina!

eli siis JEE BLOGI 1 VEE!!!

Tunteetonta

Näin on taas päässyt käymään, että olen hypännyt satulaan, päässyt peliin mukaan eli siis käynyt treffeillä. Ei siihen mennykään, kun kaheksan kuukautta (oisin voinu melkein pyöräyttää lapsosen, mutta en nyt kehannu) ja sitten ne olikin aivan unelmatreffit.

Treffiseura oli myös unelma! Pitkä ja komea, tyylikäs, hienot aurinkolasit yms. Mikään ei mättäny, käytiin kaakaolla ja jätskillä, juttu luisti ja oli mukavaa. Aurinko paisto ja minä suunnittelin mielessäni hääpöydän pöytäliinan koristeiden väriä. Liitelin kotiin treffien jälkeen jossain pilvien korkeudelle, törmäsin melkein lentokoneeseen, ja laitoin illalla viestiä tälle unelmien poikamiehelle.

Liidellessäni taas pilvissä selaillen hääkuvastoa tosiaan törmäsin lentokoneeseen. En mihinkään siipeen vaan suoraan päin näköä ja se koko lentokonekin tais värähtää radaltaa ja lähtee syöksylaskuun. Viesti tuli ja alkoi kevyen kehuvasti: "Oli tosi kivaa ja olit tosi mukava ja sun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta..." MUTTA. Mutta! Mutta-sana pitäis kieltää lailla! Kaikki paha lähtee sanasta mutta eikä sen jälkeen pääse enää takasin siihen hyvään. Jos ei olis muttaa, maailmassa ei ois sotia, avioeroja, ilkeitä ihmisiä, negatiivisia tunteita eikä mitään pahaa! MUTTA kun mutta on olemassa niin kaikki nämä mahdollistuu. Perkeleen mutta.

Kuitenkin, mutta-sanan takia olinkin sillä hetkellä kuulemma tunteita herättämätön. Mitäänsanomaton? Tunteeton? Tyhjä? Blondi? Tyhmä? Yritin miettiä silloin vastaavia termejä tälle, mutta en edelleenkään saanut päähäni mitä sekin mahtoi tarkoittaa. En ilmeisesti vaan herättänyt herrassa oikeita tunteita. Mietin ratkaisuja, miten olisin voinut herättää tunteita:

Olisin voinut mennä paikalle superlyhyessä mekossa, jonka pienikin kärpäsen ohimeneminen johtaa siihen että mekkoa ei enää ole. Tai sitten alasti.

Olisin voinut kosia miestä saman tien. Koska juttuhan luisti jo parin sekunnin jälkeen niin viiden minuutin päästähän olisi voinut kuitenkin jo kihlautua?

Olisin voinut loihtia supermyrskyn paikalle: Sumua, vettä ja salamointia. Sitten olisin vain ilmestynyt itse kuin Salama Kirkkaalta Taivaalta. Tai vuokrata savu- ja tuulikoneen. Plus ison valon.

Olisin voinut lyödä miestä. Ois tullu jotain tuntemuksia.

Olisin voinut vaik....

Jo saa riittää. Helpompi on tunkee ittensä pikkurillin kokosesta sormustimesta läpi kuin hurmata se mies. Noikaan olis tuskin riittäny. Ois kyllä ollu silti kiva vähän näpäyttää sitä kun se oli niin itsevarma. Oli ihan tavan treffit ja hieno mies mut kusipäisyys siellä missä törmäsin lentokoneeseen. Kuitenkin.
  

Turun toreilla

Huh, onpas aika vierähtänyt helmikuusta! Kirkolliset tulkkaukset on tulkattu ja arvioinnit saatu. Ja se juttu menikin hyvin! Hengelliset tilaisuudet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan jatkuvat työharjoittelun merkeissä Turussa. Ensimmäinen harjoitteluviikko on pulkassa ja hauskaa on ollut! Viikon aikana olen huomannut, että tulkki todellakin istuu autossa noin kolmasosan viikostaan. Eräskin työkeikka oli kolmen tunnin ajomatkan päässä ja itse tulkkaus kesti vain puoli tuntia. Joku sanoisi, että "hullun hommaa!" mutta minusta on vain mukavaa hieman maakuntamatkailla. :)

Koko harjoittelu ei suinkaan ole ollut vain tulkkausta vaan myös tutustumista Turun shoppailumahdollisuuksiin! Hansa-kauppakeskuksen H&M:ltä olen löytänyt kahdella käyntikerralla jo mekko, t-paita, kaksi korua ja sukkia. Ei mitään turhia reissuja siis! ;) Huomenna harjoittelu jatkuu ja pääsen taas tulkkauksen makuun!

Tämmöinen ihana kesämekko tuli ostettua!

Ja siihen sopiva koru!

Harrasta elämää

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen.

Ajattelin viimein tehdä tästä blogistani oman näköiseni ja kertoa teille siitä, milloin koin uskonnollisen herätykseni. Olin viime vuonna helluntalaisten Herättäjäjuhlilla, ja siel....
HETKINEN! Eihän tästä ole nyt mikään paasaamisblogi tulossa. Otetaanpas alusta.

En ole siis muuttumassa helluntalaiseksi ja tosiuskovaiseksi, mutta uskonnolliset rukoukset ovat pyörineet elämässäni tämän viikon noin 24/7. Koulussamme on huomenna hengellisten käännösten tentti, joten olen paukuttanut päähäni Herran siunausta, Isä meidän -rukousta, uskontunnustusta ja muita ehtoolliseen liittyviä rukouksia. Maanantaiyönä heräsin puoli kolmen aikaan ja päässäni pyöri "ISÄ MEIDÄN OMA TAIVAISSA. OMA VALTA TUODA. Siinä vaiheessa jo meinasin alkaa hakata päätä seinään, mutta tiistai-aamun Britney Spearsin laulujen soidessa päässäni ajattelin, että rukoukset eivät taidakaan olla niin paha juttu.

Nyt on siis harras tunnelma hallussa ja viittomat ojennuksessa, kun huomenna menen henkevöitymään ultimaalisesti! Luulen, että joko meidän koko luokka on muuttunut tosiuskovaiseksi tai sitten kirkosta eroaa liiaksi-tuputettuja-opiskelijoita. No, toivottavasti ei sentään. Sunnuntaihin asti harras tunnelmani jatkuu ja jos liikutte Iisalmen alueella, tervetuloa kuuntelemaan (ja katsomaan) tulkattuja lasten hengellisiä lauluja Pyhän Ristin kirkkoon klo 18.00! Siellä olen minä ja opiskelukaverini niitä tulkkailemassa. :) Jeee!

Muistakaa olla kiltisti!

Surkeiden (mies)sattumusten sarja saa jatkoa

Oi! Komea mies! Hmm.... sähköpostiosoite. Ottaisinkohan yhteyttä!

Näin mietin, kun luin jo toista kertaa tammikuun Cosmopolitan-lehteä ja tarkastelin kierrätysmiehiä. Ystäväni oli jo ottanut yhteyttä erääseen näistä herroista ja todennut hänet naisia kierrättäväksi playboyksi, joka etsi vain sitä tiettyä naisen ruumiinosaa, josta ei ollut vielä 24 ikävuoteen mennessä ilmeisesti saanut selkoa. (Voisi olla aivot, mutta ei tässä tapauksessa!) Pitsan äärellä pohdimme yhdessä miehiä ja vaihdoimme puolen vuoden takaisia kuulumisia. Ihana ilta pitkästä aikaa ystävien kanssa!

Yhteisen illanvieton jälkeen tullessani Kuopioon karttelin ajatusta ottaa Cosmo uudestaan esiin ja kuitenkin vielä vilkaista näitä miehiä. Uteliaisuus voitti ja löysin yhden potentiaalisen vaihtoehdon, johon voisi ottaa yhteyttä. Mietin hetken ja säntäsin koneelle.

Jee! Laitan sille sähköpostiaaaa! Onkohan vielä liian myöhästä? Lehti on tullu kuitenkin jo ajat sitten. No, ihan sama, LAITAN SILTI.

Muutaman päivän odotin ja löysin miehen myös Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Profiili oli suppea eikä paljastanut henkilöstä paljoakaan. Muutama kuva ja päivitys. Annoin asian olla ja odotin ihmeissäni vastausta. Lopulta kävin taas vaihteeksi katsomassa vielä hänen profiiliaan facebookissa, jos näkisinkin jotain uutta. No, olihan siellä jotain uutta. Parisuhde-statuksen muutos!

Käyttäjä ********* on parisuhteessa käyttäjän ******** kanssa.

Siis MITÄÄÄ???? No onnea vaan heille sitten. Ainakin joku on löytänyt tämänkin kanavan kautta mahdollisen sielunkumppaninsa, sekin on siis mahdollista. Oma olo oli vaan niin typertynyt ja huvittunut, että piti tulla oikein blogia kirjoittamaan. Saa jäädä ne Cosmo-vastaukset bittiavaruuteen!

Ystävämme kanssa nauroimme tälle ja vannoin lopettavani nämä hömpötykset. Suunnittelimme jo yhteisen koiran hankkista. Ystävien kanssa syntyy aina jotain hienoa. Ihanaa tulevaa ystävänpäivää kaikille hömpille! <3