11 viikkoa kärsimystä? Ekan päivän kuolema

Aloitin tänään 11 viikon juoksuohjelman, jossa tavoitteena on pystyä juoksemaan ohjelman lopussa 10 kilometrin lenkki. Itselläni on tavoitteena parantaa kuntoani ja saada itseäni niskasta kiinni, jotta todella lähden sinne lenkille ja saan ruksattua yhen päivän yli ohjelmasta!

Eka ohjelma:

Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.

Ensimmäisen päivän tuntemukset:

Kävely sujuu normaalisti. Toivon, että tällä 14 minuutin lenkillä tulisi mahdollisimman vähän ihmisiä vastaan. Katon kännykästä kelloa vähä välein. Vielä 2 minuuttia. Apua, kohta juostaan! Vihaan juoksua. Miks oon alottanu tämmösen typerän jutun?? Jos vaan kävelisin 45 minuuttia, eikö se riittäis..

APUA! Nyt pitää juosta! Okei.. Täähän on vaan 2 minuuttia. 120 sekuntia. S a t a k a k s i k y m m e n t ä  s e k u n t i a. Puolen minuutin kohdalla haluan kellahtaa ojaan. 3 sekuntia siitä, tunnen kuoleman olevan lähellä. Hiki valuu. MIKS TEEN TÄTÄ??? KUOLEN? Leukaperät meinas revetä hapen haukkomisesta ja kirosin koko ideaa.

Kotiin päästessä hikee valu niin paljo, että portaissa lorisi puro. Syöksyin ja juoksin (ironisesti) suoraan jääkylmään suihkuun, jolloin olo helpottui ja rauhottui. Sitten iski tajuntaan, että mä tein sen! Ekan suorituksen!

Voin niin samaistua Biggest Losers-kilpailijoiden kokemuksiin, olenhan juossut nyt 4 minuuttia.

Kirjoitin päiväkirjaan isolla olevani URHEILUHULLU ja yliviivasin sanan "urheilu". Varmuuden vuoksi ihan kaksi kertaa.

Jos joku haluaa kokea helvetin, tässä linkki ohjelmaan:

http://www.pori.fi/material/attachments/vapaa-aikavirasto/liikunnanohjaus/5twOyf7LV/juoksuohjelma_11vkoa.pdf 

Väsynyt auttamaan

Voiko toisten auttamiseen väsyä? Kyllä voi. Minulle kävi näin ensimmäisen kerran lukiossa, kun en jaksanut auttaa ja tukea ystävääni hänen sairastuessaan. Podin tästä pitkään huonoa omatuntoa, mutta myös minulla oli siihen aikaan ikäviä asioita omassa elämässäni mietittävänä ja tiesin, että hänellä on myös muita ihmisiä joihin tukeutua, joten otin hieman etäisyyttä. Tämä auttoi myös itseäni selvittämään päätäni ja myöhemmin lähennyimme taas kyseisen ystävän kanssa.

Nyt eräs toinen läheisistäni on sairastunut syöpään ja tuntuu, että minun voimani eivät kykene kantamaan sitä taakkaa, mitä pitäisi. Kotona pitäisi tehdä kotihommia ja auttaa, miten parhaiten pystyy, mutta kotiseudulle tullessa haluaisi vain ottaa rennosti ja keskittyä juuri siihen rentoutumiseen. Tuntuu pahalta, ettei jaksa auttaa vaikka haluaisi ja tunnelma kiristyy välttämättä selvästi, kun toinen ei ole mukana huolehtimassa. Tiuskituttaa ja ärsyttää vaikka ei haluaisi. Koulutehtävien teko ei innosta. Haluaisi nähdä ystäviä, mutta yhteistä aikaa ei meinaa löytyä. Mitä pitäisi tehdä?

Joululahjat pitäisi ostaa. Pitää varmaan mennä tuhlaamaan vähäiset veronpalautukset ja ostaa äitille ja isille jotain superkivaa. Ehkä mä pystyn selättämään tämän kaamosmasennuksen joulun taian avulla.