Näin siis sairaalassa. Mihin tämä sitten liittyy, tarina alkaa tiistai-illasta.
Tiistaina oli mun ensimmäinen työpäivä ja olin jo muistellut sinä päivänä edelliseltä kesältä miten mitäkin piti tehdä. Aamuvuoro alkoi kuudelta, minä heräsin puol viideltä ja olin ihan puoli kuollut päästessäni kotiin kahden aikaan päivällä. Siinä sitten nukuin tunnin päikkärit ja touhuilin kotona jotain normijuttuja. Illalla olin normaalisti koneella, kun vatsaa alkoi kouristella oikein tuskaisesti. Tuntui siltä, kun joku ois ottanu suolista kiinni ja puristanu ja vääntäny täysiä ja hekottanu vieressä. Hähähää, eiks oo kivaa!!! NO EI. Tätä jatku koko loppuillan muutaman minuutin välein ja jossain vaiheessa tuntu, että tajukin lähtee. Otin kuitenkin vaan särkylääkkeen ja rupesin nukkumaan tavallista aikaisemmin.
Aamulla heräsin ja vatsa oli edelleen oikeesti kipeä. Eipä siinä sitten auttanu, kun soittaa töihin, että enpä oo tulossa vaan menen työterveysasemalle. Nukuin vielä vähän aikaan ja lähdin sitten sinne työterveysasemalle, jossa lääkäri kyseli, kuunteli, koputteli ja runno mun mahaa vähän aikaa. Sen jälkeen se lähettikin aluesairaalaan, jossa kirurgi laitto vielä Kuopioon KYSiin. Mun mahaa runnottiin ainakin sata kertaa näitten parin päivän aikana ja kyseltiin kaikki samat kysymykset moneen kertaan. KYSissä oli sitten odottelua, niinkun yleensäkin lääkärissä ja lopulta joskus illalla pääsin osastolle ja huoneeseen. Ette voi kuvitellakaan miten taivaallista on saada ruokaa 11 tunnin jälkeen! Jogurtti maistu niin maan mainiolle.
Seuraavana päivänä mut siirrettiin taas eri osastolle ja kirurgi päätti, että mun umpilisäke on tulehtunut ja leikataan. Leikkaussaliin mennessä olin jo vähän diudiu Diapamista ja kyselin lääkäreiltä vaikka mitä. Sitten meninki heittämään leikkaussalissa, että hei täähän on niinku Greyn anatomiassa!! Naislääkäri tokas siihen, että heillä ei oo yhtä komeita lääkäreitä ja anestesialääkäri rupes leikkisästi saarnaamaan, että heillä on aina rauhallista eikä oo riitoja tai ihmissuhdekiemuroita tai semmosia leikkaussalissa. Ihan tylsää! Olin miettiny, että sanon jotain "Hyvästi kurja maailma!", kun nukutusaineet laitetaan, mutta loppujen lopuks anestesialääkäri kerkes sanoa vaan "Minä laitan nämä nukutusaineet nyt" ja minä olin kanttuvei. Siinä meni näkö, muisti ja taju. Se minun "hienosta" repliikistä. :D
Tänään sitten pääsin jo kotiin ja nyt alko kahen viikon sairasloma. Alkopa hienosti mun kesätyötki, kerkesin olla yhen päivän töissä ja heti sairaalaan. :D
Mut tällaista tällä viikolla, jospa seuraavat viikot ois vähän rauhallisempia. Nyt syömään, koska mulla on ainakin viikon NÄLKÄVELAT! Voisin syödä vaikka hevosen!
