Kanelin tuoksua, töpselikärsiä ja koiperhonen lompakossa

Jos et ole vielä käynyt Maailman Parhaassa Kahvilassa eli Kanelissa, suosittelen sitä oikein lämpimästi!

Kanelista saat hyvää palvelua, ihania kahveja, mahtavia makukaakaoita ja suussasulavia piiraspaloja. Mun on pakko mainostaa Kanelia, koska se on niin mahtavan näköinen ja siellä on paras tunnelma! Se on myös paras kahvila tenttiin lukemiseen, kaverin kanssa juoruilemiseen sekä t-r-e-f-f-e-i-l-l-e. Pakko paljastaa, että käyn siellä melkein aina treffeillä. Okei, aina. Se on vaan niiiin ihana ja romanttinen paikka! Suosittelen. Tästä kahvilasta löytyy erikoisia pöytiä, joissa muutamassa on myös pöytälaatikoita. Laatikoista löytyy pieniä runoja ja muita lappusia, myös minä kirjoitin omani eräs päivä. Eikun kahvittelemaan ja lukemaan niitä!

Kahvilakäynnin ja kesätöitten puutteen takia mä oon joutunu ryöväämään mun "Lomaraha"-lehmäpankin kaupassa käymiseen ja lompakosta pyrähtää vaan koiperhoset. Onneks ei kirjaimellisesti, koska inhoon ja kammoon ötököitä ihan hulluna! Nyt on kuitenkin siis elettävä vähän aikaa kaurapuurolla ja näkkärillä ja järsittävä vaikka pöydän kulmaa. Leivoin kyllä kinkkutaskuja, joten syömistä riittää vielä vähäks aikaa. Ens viikonlopuks äitin ruoille! <3

Tässä vielä:

http://www.kahvilakaneli.net/ 

Tunteetonta

Näin on taas päässyt käymään, että olen hypännyt satulaan, päässyt peliin mukaan eli siis käynyt treffeillä. Ei siihen mennykään, kun kaheksan kuukautta (oisin voinu melkein pyöräyttää lapsosen, mutta en nyt kehannu) ja sitten ne olikin aivan unelmatreffit.

Treffiseura oli myös unelma! Pitkä ja komea, tyylikäs, hienot aurinkolasit yms. Mikään ei mättäny, käytiin kaakaolla ja jätskillä, juttu luisti ja oli mukavaa. Aurinko paisto ja minä suunnittelin mielessäni hääpöydän pöytäliinan koristeiden väriä. Liitelin kotiin treffien jälkeen jossain pilvien korkeudelle, törmäsin melkein lentokoneeseen, ja laitoin illalla viestiä tälle unelmien poikamiehelle.

Liidellessäni taas pilvissä selaillen hääkuvastoa tosiaan törmäsin lentokoneeseen. En mihinkään siipeen vaan suoraan päin näköä ja se koko lentokonekin tais värähtää radaltaa ja lähtee syöksylaskuun. Viesti tuli ja alkoi kevyen kehuvasti: "Oli tosi kivaa ja olit tosi mukava ja sun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta..." MUTTA. Mutta! Mutta-sana pitäis kieltää lailla! Kaikki paha lähtee sanasta mutta eikä sen jälkeen pääse enää takasin siihen hyvään. Jos ei olis muttaa, maailmassa ei ois sotia, avioeroja, ilkeitä ihmisiä, negatiivisia tunteita eikä mitään pahaa! MUTTA kun mutta on olemassa niin kaikki nämä mahdollistuu. Perkeleen mutta.

Kuitenkin, mutta-sanan takia olinkin sillä hetkellä kuulemma tunteita herättämätön. Mitäänsanomaton? Tunteeton? Tyhjä? Blondi? Tyhmä? Yritin miettiä silloin vastaavia termejä tälle, mutta en edelleenkään saanut päähäni mitä sekin mahtoi tarkoittaa. En ilmeisesti vaan herättänyt herrassa oikeita tunteita. Mietin ratkaisuja, miten olisin voinut herättää tunteita:

Olisin voinut mennä paikalle superlyhyessä mekossa, jonka pienikin kärpäsen ohimeneminen johtaa siihen että mekkoa ei enää ole. Tai sitten alasti.

Olisin voinut kosia miestä saman tien. Koska juttuhan luisti jo parin sekunnin jälkeen niin viiden minuutin päästähän olisi voinut kuitenkin jo kihlautua?

Olisin voinut loihtia supermyrskyn paikalle: Sumua, vettä ja salamointia. Sitten olisin vain ilmestynyt itse kuin Salama Kirkkaalta Taivaalta. Tai vuokrata savu- ja tuulikoneen. Plus ison valon.

Olisin voinut lyödä miestä. Ois tullu jotain tuntemuksia.

Olisin voinut vaik....

Jo saa riittää. Helpompi on tunkee ittensä pikkurillin kokosesta sormustimesta läpi kuin hurmata se mies. Noikaan olis tuskin riittäny. Ois kyllä ollu silti kiva vähän näpäyttää sitä kun se oli niin itsevarma. Oli ihan tavan treffit ja hieno mies mut kusipäisyys siellä missä törmäsin lentokoneeseen. Kuitenkin.
  

Hanki älykästä kesäseuraa: Take me, baby!

Tämä on treffi-ilmoitus. Saletisti natsaa!

Hei!

Täällä ois yks umpisuoleton savolaenen pirttihirmu. Kakskytä vuotta oon maailmaa tallannu, periaatteessa tätä Savon muata vaan. Mitä täältä lähtemään, kun kettään oo käsipuolessa kulkemassa?

Harrastuksia mulla ee oo ja laiskaks haukkuuvat vaikka mittään en oo tehnä. Tai yheks harrastukseks vois laskee tuon töistä laistamisen. Sairaslommaa on kerätty ahkerasti tänä kesänä ja lääkekaappi notkuu saranoistaan, kun on tyhjennetty paekallinen apteekki sinne. Töetä nyt ee jaksa kippeenä ja tulehtuneena tehä, nytki ku oon piällä tuo äkillinen kurkkutulehus. Sairaala se on immeisen toenen koti.

Kirjoja, niitä tullee luettua, mutta ne on aina niitä ihanoita rakkausrommaaneja! On intohimmoo ja suuteloa ja miestä ja naista laeturilla kattomassa aaringonlaskuu! Näitä tämmönen kaupungintyttöki kaepois!

Ja jos sitä kuvvoo kaepoot, niin tässoon mää. Mutta elä säikähä, en minä mikkään vauhtihirmu oo enkä kakara.

UNELMIEN UKKO:

* Jos oot juoppo, niin voet juosta Alkoon. Multa et juomii vie.

* Jos on liikaa lihhoo luitten välissä, niin sitte sohvalle. Mutta minun sohvalla istuu vaan minun mieleiset miehet.

* Jos pumppoot rautaa, niin elä pumppoo liikoo vaan sillee tarpeeks. Eläkä syö mömmöjä. Sitte voen sinut ottoo!

* Hiusten värillä ei väliä, kuha ei harmaat. Ja mieluummin enemmän ku vähemmän. Mutta naisten hiukset ee sua olla eli pitkät.

* Lapsväkkee ei sua ommoo olla, musta ee tule äeti-immeistä vielä. Mut lapsista pittää silti tykätä!

* Jos tykkeet hellitellä, niin oot minun mies! Mutta muista nuo ylläolevat kritteerit.

Muut kritteerit katotaan paekan piällä ja minä määröön tykkäänkö sinusta vae en. Sitte katotaan lähetäänkö laeturille niinku Harlekiineissa! Jos minun skriivaus miellytti, niin pistähän viestiä vaekka kommenttiboksiin, niin katellaan!

Savolaene_ee_ujostele_91

Ironia on elämän suola. Tai sokeri. No sanotaanko vaikka kaikki mausteet. Ja olikohan tämä sittenki parodiaa? Sarkasmia? Vastauksia odotellessa!

Kannattais teijänki kokeilla.