Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miehet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miehet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

The players gonna play, the haters gonna hate, I'm just gonna shake it off

Blogi on elänyt hiljaiseloa taas aika pitkään ja ajattelin käydä tekemässä ainakin yhden postauksen, jossa vähän kerron mitä on tullut tehtyä. Tähän syksyyn on mahtunut sekä työtä että juhlia ja innostusta tulevasta valmistumisesta. Koko kesän ja alkusyksyn tein opparia hampaat irvessä ja näppis sauhuten! Kirosin koko homman helvettiin ainakin miljoona tai biljoona kertaa, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä ja palautettua syyskuun lopussa. Mikä ilo ja riemu siitä seurasi, kun ei enää tarvinnut tehdä ja korjata opparia ja oli vihdoinkin vapaa! Jos opparini kiinnostaa, niin sen voi käydä lukaisemassa tästä linkistä! Kova työ ja aherrus on palkittu ja elämäntyöni on kaiken kansan nähtävillä :)

Instagramissa ja Facebookissa sekä joissakin blogeissa pyöri alkusyksystä Suomen Lukiolaisliiton ideoima kampanja #KutsuMua, jonka tarkoituksena on tuoda esille koulukiusaamista Suomessa. Itsekin osallistuin kyseiseen kampanjaan, koska minua on kiusattu peruskouluaikoihin sekä olen saanut kuulla erinäisiä asioita niin lapsilta kuin aikuisiltakin. Nämä ovat kuitenkin jo takana, mutta halusin osallistua kampanjaan ja osoittaa, että tiedän asiasta itsekin.



Lokakuussa juhlin synttäreitäni ja valmistujaisiani jo etukäteen ystävieni seurassa ja tyttöporukalla saimmekin järjestettyä kivat juhlat. Innostuin leipomaan juhliin suussasulavaa valkosuklaakakkua, joka oli niiiiiiin hyvää ja makeaa! Juhlien jälkeen osa lähti kotiinsa, kun minä lähdin muutaman ystäväni kanssa jatkamaan iltaa baarin suuntaan. Baarissa sattuikin olemaan Hunksit esiintymässä ja pääsin muutaman Hunksin kanssa yhteiskuvaan, kun he tulivat kanssamme tanssimaan tanssilattialla myöhemmin. Sanoisin siis, että synttäri-illalle tuli oikein mukava päätös! ;)

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kesätunnelmia

Kesä on taas täällä, mutta loma on loppunut. Loppukesä menee lastenvahtihommien ja opparin teon parissa. Kesäkuu on pyhitetty lastenvahtimiselle ja olenkin saanut siitä kokea jo ensimmäisen viikon. Kuten yleensä, lapsi kokeilee aikuisen rajoja ja hermoja kaikin keinoin ja nämä keinot onkin jo ekalla viikolla koettu. Nyt tää mun hoidettava on onneks jo tottunu muhun ja ollaan tehty vaikka mitä sämpylöiden leipomisesta krokettiturnajaisiin ja tikanheittoon! Tän kesäkuun jälkeen on kyllä supermestari lautapeleissä! Miten niin muka lasten pitäis aina antaa voittaa? ;)


Tänä viikonloppuna muuten saattaa tapahtua jotain tosi hurjaa! En vielä paljasta, mutta siihen liittyy yksi todella komea mies ja yhteiskuva ;) 18 vuoden takainen keissi on toteutumassa uudelleen, jeee! Lapsuuteni haave.

Arvonnan nälkäisille on helpotusta eräässä toisessa blogissa, jota seuraan aktiivisesti ja se onkin aina kiinnostavaa luettavaa! Mammapäiväkirja-blogissa nimittäin arvotaan Nivean ihania In-Shower Body Lotioneita, jotka ovat siis suihkussa käytettäviä kosteusvoiteita. Olen monesti miettinyt, että pitäisi hankkia tällainen, koska olen todella laiska rasvaamaan ihoani ja se kyllä näkyy. Blogiarvontoja en ole itse pitänyt, koska en tiedä varsinaista lukijoideni määrää eikä minulla ole mitään blogiyhteistyökumppaneita. Sitäkin enemmän olen kuitenkin osallistunut muiden järjestämiin blogiarvontoihin! Vielä ei ole tullut voittoa, mutta eipä sitä tiedä jos se joskus vielä kohdalle sattuu. :)




Erään työpäivän jälkeen menin trampoliinille ottamaan aurinkoa, pistin kuulokkeista hyvää musaa ja nostin jalat ylös. Ah, mikä tunne!




Ja tässä kuva äitini kissasta, mikä autuas ilme! Laitoin tämän myös Fiidin kissakuvakisaan, oli niin ihanan näköinen :)


perjantai 16. toukokuuta 2014

Oisko se toi? Oisko se hän? Oispa se niin.

Oisko sulla hetki kuunnella
Naisen nyt saisit halvalla
Ei oo kuin pari mustelmaa
Löytyy uudet piilolinssit
Uudet hiukset vanhat tissit
Laulaa aina Ressu Redfordii

Kokeile mua
Sulle voisin olla jotenkin oikee
Maailman ihanin ja kiva
Jos oonkin nainen jonka luota et vois ikinä lähtee
Kokeile mua, kokeile mua


Erin - Kokeile mua



Mun perjantai-ilta menee Erinin biisejä fiilistellessä. Pari viikkoa sitten kävin Kuopion Tähti-baarissa Erinin keikalla ja se oli kyllä huikee! Erinin biisejä kuunnellessa rupesin miettimään sitä, kuinka musta tuntuu, että mulla on joku sisäinen haku päällä. Ois niin kiva, että löytäis jonkun, joka pysyis vierellä pidempään. Kotona asuessa ja lukiota käydessä olin paljon hiljaisempi tyttö kuin Kuopioon muuttamiseen jälkeen. Neljän vuoden aikana olen saanut paljon rohkeutta ja itsevarmuutta, joka on johtanut myös paljon uusien ihmisten tapaamiseen. Itsenäistymisen jälkeen on tullut tavaksi etsiä sitä henkilöä, kenen kainaloon nukahtaa, kenen kanssa nauraa ja kenen kanssa jakaa juhlat ja tavallinen arki.

Miehet ei kuitenkaan pyöri 24/7 mun päässä vaan sinne mahtuu paljon muutakin. Ajatukset seilaa usein niin myrskyisästi että heikompaa vois pelottaa! Pohdiskelen ja mietin niin paljon, että välillä meinaa iteltäkin järki lähtee. Ajattelen välillä asioita niin monesta eri näkökulmasta, etten pysty keskittymään siihen miten MINÄ ajattelen. Mutta niistä miehistä. Miehet pyörii mun päässä silloin, kun siellä ei ole muuten myrskyä. Vaikka olen seurustellut jo muutaman kerran, siitä ei vaan meinaa saada tarpeeksi. Nykyään on kuitenkin tullut mieleen se, etten haluaisi seurustella. Alan usein stressaamaan seurustelusta niin, että se vaikuttaa kouluasioihini ja muuhun niin, etten pysty keskittymään kunnolla muuhun. Miehet on vaikeita, mutta niin on naisetkin! Deittiseura vaan kuulostaa enemmän friends with benefits -tyyppiseltä toiminnalta, missä ei sinänsä ole mitään väärää kuin se, että ennen pitkää jommalle kummalle voi syntyä tunteita tai löytyy se oikea.

The Beauty


Tänään olen ollut kotona vapaapäivän ja huomasin illasta, että tänään oli Huulipunavallankumous-päivä! Piti sitten laittaa muuten täysin meikittömään naamaan hipaus huulipunaa. Tuli niin ihanan naisellinen fiilis. Huulipunaa käytän usein vain juhlissa, mutta joskus sitä on kiva käyttää ihan arkenakin. Olen kuitenkin aika girly girl, kun sille päälle satun. Naisellisuus kunniaan! 

Sä muka raotit hiukan
Sun sielusi saloja
Jotain triviaa turhaa,
Vähän vaan makupaloja

Kun sä silitit niskaa
Mun oli pakko herätä
Piti kävellä rantaan taas ja meriheiniä kerätä

Sä et olisi aamulla siinä,
Sen tajusin minäkin
Olisi tää ilta ja yö,
Ja sitä minäkin halusin
Ja sä pidit sun sielusi kiinni,
Sitä yritin minäkin

Etten saisi rakastaa,
Sen kuitenkin
Sen kuitenkin
Mokasin


Erin - Sä et olisi aamulla siinä

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Tunteetonta

Näin on taas päässyt käymään, että olen hypännyt satulaan, päässyt peliin mukaan eli siis käynyt treffeillä. Ei siihen mennykään, kun kaheksan kuukautta (oisin voinu melkein pyöräyttää lapsosen, mutta en nyt kehannu) ja sitten ne olikin aivan unelmatreffit.

Treffiseura oli myös unelma! Pitkä ja komea, tyylikäs, hienot aurinkolasit yms. Mikään ei mättäny, käytiin kaakaolla ja jätskillä, juttu luisti ja oli mukavaa. Aurinko paisto ja minä suunnittelin mielessäni hääpöydän pöytäliinan koristeiden väriä. Liitelin kotiin treffien jälkeen jossain pilvien korkeudelle, törmäsin melkein lentokoneeseen, ja laitoin illalla viestiä tälle unelmien poikamiehelle.

Liidellessäni taas pilvissä selaillen hääkuvastoa tosiaan törmäsin lentokoneeseen. En mihinkään siipeen vaan suoraan päin näköä ja se koko lentokonekin tais värähtää radaltaa ja lähtee syöksylaskuun. Viesti tuli ja alkoi kevyen kehuvasti: "Oli tosi kivaa ja olit tosi mukava ja sun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta..." MUTTA. Mutta! Mutta-sana pitäis kieltää lailla! Kaikki paha lähtee sanasta mutta eikä sen jälkeen pääse enää takasin siihen hyvään. Jos ei olis muttaa, maailmassa ei ois sotia, avioeroja, ilkeitä ihmisiä, negatiivisia tunteita eikä mitään pahaa! MUTTA kun mutta on olemassa niin kaikki nämä mahdollistuu. Perkeleen mutta.

Kuitenkin, mutta-sanan takia olinkin sillä hetkellä kuulemma tunteita herättämätön. Mitäänsanomaton? Tunteeton? Tyhjä? Blondi? Tyhmä? Yritin miettiä silloin vastaavia termejä tälle, mutta en edelleenkään saanut päähäni mitä sekin mahtoi tarkoittaa. En ilmeisesti vaan herättänyt herrassa oikeita tunteita. Mietin ratkaisuja, miten olisin voinut herättää tunteita:

Olisin voinut mennä paikalle superlyhyessä mekossa, jonka pienikin kärpäsen ohimeneminen johtaa siihen että mekkoa ei enää ole. Tai sitten alasti.

Olisin voinut kosia miestä saman tien. Koska juttuhan luisti jo parin sekunnin jälkeen niin viiden minuutin päästähän olisi voinut kuitenkin jo kihlautua?

Olisin voinut loihtia supermyrskyn paikalle: Sumua, vettä ja salamointia. Sitten olisin vain ilmestynyt itse kuin Salama Kirkkaalta Taivaalta. Tai vuokrata savu- ja tuulikoneen. Plus ison valon.

Olisin voinut lyödä miestä. Ois tullu jotain tuntemuksia.

Olisin voinut vaik....

Jo saa riittää. Helpompi on tunkee ittensä pikkurillin kokosesta sormustimesta läpi kuin hurmata se mies. Noikaan olis tuskin riittäny. Ois kyllä ollu silti kiva vähän näpäyttää sitä kun se oli niin itsevarma. Oli ihan tavan treffit ja hieno mies mut kusipäisyys siellä missä törmäsin lentokoneeseen. Kuitenkin.
  

tiistai 12. helmikuuta 2013

Surkeiden (mies)sattumusten sarja saa jatkoa

Oi! Komea mies! Hmm.... sähköpostiosoite. Ottaisinkohan yhteyttä!

Näin mietin, kun luin jo toista kertaa tammikuun Cosmopolitan-lehteä ja tarkastelin kierrätysmiehiä. Ystäväni oli jo ottanut yhteyttä erääseen näistä herroista ja todennut hänet naisia kierrättäväksi playboyksi, joka etsi vain sitä tiettyä naisen ruumiinosaa, josta ei ollut vielä 24 ikävuoteen mennessä ilmeisesti saanut selkoa. (Voisi olla aivot, mutta ei tässä tapauksessa!) Pitsan äärellä pohdimme yhdessä miehiä ja vaihdoimme puolen vuoden takaisia kuulumisia. Ihana ilta pitkästä aikaa ystävien kanssa!

Yhteisen illanvieton jälkeen tullessani Kuopioon karttelin ajatusta ottaa Cosmo uudestaan esiin ja kuitenkin vielä vilkaista näitä miehiä. Uteliaisuus voitti ja löysin yhden potentiaalisen vaihtoehdon, johon voisi ottaa yhteyttä. Mietin hetken ja säntäsin koneelle.

Jee! Laitan sille sähköpostiaaaa! Onkohan vielä liian myöhästä? Lehti on tullu kuitenkin jo ajat sitten. No, ihan sama, LAITAN SILTI.

Muutaman päivän odotin ja löysin miehen myös Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Profiili oli suppea eikä paljastanut henkilöstä paljoakaan. Muutama kuva ja päivitys. Annoin asian olla ja odotin ihmeissäni vastausta. Lopulta kävin taas vaihteeksi katsomassa vielä hänen profiiliaan facebookissa, jos näkisinkin jotain uutta. No, olihan siellä jotain uutta. Parisuhde-statuksen muutos!

Käyttäjä ********* on parisuhteessa käyttäjän ******** kanssa.

Siis MITÄÄÄ???? No onnea vaan heille sitten. Ainakin joku on löytänyt tämänkin kanavan kautta mahdollisen sielunkumppaninsa, sekin on siis mahdollista. Oma olo oli vaan niin typertynyt ja huvittunut, että piti tulla oikein blogia kirjoittamaan. Saa jäädä ne Cosmo-vastaukset bittiavaruuteen!

Ystävämme kanssa nauroimme tälle ja vannoin lopettavani nämä hömpötykset. Suunnittelimme jo yhteisen koiran hankkista. Ystävien kanssa syntyy aina jotain hienoa. Ihanaa tulevaa ystävänpäivää kaikille hömpille! <3

maanantai 13. elokuuta 2012

Matkalla aikuisuuteen

Tervetuloa seuraamaan uutta ohjelmaformaattia Matkalla aikuisuuteen! Ohjelma esitetään laatukanavalla laatuaikaan, joka päivä!

Kesto: n. 60 minuuttia. (Iisalmi - Kuopio)

Alku ja loppu: Teiniys - Aikuisuus

Ensimmäisessä osassa päähenkilön matka alkaa hänen kotikaupungistaan. Kesän äitinsä ruoilla elänyt nuori aikuinen kohtaa karun maailman mennessään takaisin opiskelukaupunkiinsa ja omaan asuntoonsa. Siivousta, kokkausta, järjestelemistä, tehtäviä. Kuinka tästä selvitään ilman äitiä??

Lopputulos: EI MITENKÄÄN. Jääkaappi tyhjänä, kauppareissun jälkeen pakkasesta löytyy yksi pinaattikeitto. Eikä sekään siellä pitkään pysynyt. Siivous kesti noin 6 tuntia, ilman taukoja. Jotenkin sitä on siis ahkeria oltu! Nuori kokee myös takapakkia ja pakkaa reppunsa suuntaen matkansa takaisin äitinsä luo. Taantuminen teini-ikäiseksi taas hetkeksi. Ehkä koulun alkaessa aikuistuminen saa taas uutta pontta?

---------------------------------------------------------

Oisitte nyt laittanu niitä kysymyksiä, kun oisin vastaillu! Mutta onneksi tuli yksi, eikä se ole vähäinen. :) Tässä siis tulee:

Mihin kiinnität miehessä ensimmäisenä huomion?

Kiinnitän miehessä ensimmäisenä huomion ulkonäöstä koko olemukseen, mutta enemmänkin kasvoihin ja niistä silmiin. Muuten puhetapaan ja luonteeseen: puhelias vai ujo? Myös juttuihin mitä puhutaan. :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Rytinällä nykyaikaan

Viisi vuotta vanha Nokia. Yritys poistaa vanhoja viestejä: Odotan puoli tuntia ja kännykkä jumittaa täysin. Viestejä on poistunut noin 10. Eihän tästä tule näin mitään... On aika siirtyä nykyaikaan!

Käytiin maanantaina kiertelemässä puhelinkauppoja kaverin kanssa etsien hänelle uutta puhelinta. Mun puhelinkuume kasvoi samassa suhteessa, kun pääsin hypistelemään uutuuttaan kiiltäviä kosketusnäyttöjä ja räpeltämään superisoja halkoja, jotka peittää puolet päästä. Kun pääsin kotiin, mun pää oli täynnä unelmia hienoista kännyköistä ja maailman valloituksesta. Nokia saa lähtee nyt hiivattiin! Ei se oo ees mikään suomalainen enää, kun on jo muuttunu johtajatki ulkomaalaisiks ja muutenki. :(

Tänään tuli sopivasti tili ja herättyäni yövuoron jälkeen hyppäsin sängystä ylös ja ryntäsin ElisaShopitin liikkeeseen. "Haluan Samsung Gion, kerro siitä kaikki HUONOT ja hyvät puolet!" Myyjä rupes tarinoimaan mulle puhelimesta ja sen huippuominaisuuksista ja mä olin tuhlannut mielessäni 119 euroa jo toukokuun lopussa haaveillessani uudesta kännykästä. Niin sitä sitten mentiin ja tuhlattiin! Ja nyt olen uuden hienon Samsung Galaxy Gion omistaja. Pakko tunnustaa, että materia tekee JOSKUS onnelliseksi. No okei, aika usein. Mutta mä ostelenki nii vähä!

Koska se on superhieno!
Viime lauantaina oli Iisalmessa Oluset-tapahtuma, johon menin kahden kaverin kanssa. Örveltävät aikuiset oli vallannu Luuniemen juhlakentän ja teltat täyttyivät huojuvista janoisista melskaajista. Itse join vaan pari, kun olin vielä vähän kipeänä. Olusissa esiintyi lauantaina Jukka Poika ja Kotiteollisuus sekä cover-biisejä vetävä Leevings. Jukka Poika oli mahtava!!! Jammailin ihan fiiliksissä, kun Suomen oma reggaepoika hummaili ja hyppelehti hulluna lavalla. Tuli kaikkia laulujakin laulettua niin paljo mukana, että illan päätteeks meinas lähtee ääni. No, sunnuntai-aamuna sitä ei ollukaan!

Jukka Poika on siellä kyllä!

Paita kivasti juoponnapilla. Sopii teemaan!

Täällä se ainakin on.
Kotiteollisuus ei houkuttanu niin paljoa, mutta kuuntelin sitäkin vähä aikaa. Jossain vaiheessa kyllästyin ja lähettiin kaverin kanssa teltalle istumaan ja kattelemaan näkiskö vaikka tuttuja! Kummasti siellä tuli enimmäkseen vaan vanhempien ystäviä vastaan, pelottavaa.

Yhessä vaiheessa, kun istuttiin rauhassa pöydässä kaverin kanssa ja juteltiin, tunsin että mun selkää painaa joku. Käännyin vähä ja näin lähietäisyydeltä vanhan miehen persuuksen korvani vieressä! Ei mikään kiva yllätys. Yritin siirtyä vähän, mutta tämä "hieman" juoponut ja sivistymätön ukonkuvatus päätti rysähtää selkäni päälle ISTUMAAN. Vähän se sitten tajus siirtyä, kun huomas ettei istukaan tuolin päällä.. Hermo palo sitten, kun en enää jaksanu sitä sen kiehnäämistä ja ilmoitin kovaan ääneen, että voisko herra siirtyä vähän, kun sitä tilaa näytti olevan siellä vähä enemmän, ettei tartte JATKUVASTI kyöhnätä väärään suuntaan. Tämä sivistymättömyyden ja humalaisuuden huippu pyyteli anteeksi ja siirtyi ehkä 3 milliä ja aloitti yhtäkkiä minun iskemisen. Ilmeisesti joillain miehillä on joku kiero mieli, jos nainen valittaa niille ensikohtaamisella, niin tämä tarkoittaa jollain lailla kiintymystä?? Ainakin näin tämä herra ajatteli. "Mistäs päin sinä oot? Aattelin, että oot Hesasta kun oon noin näpäkkä. Onpa hienot lasit. Ja hiukset, voi että!" Joooo, painutko vaikka kaivoon. En deittaile isääni vanhempia miehiä. Onneks isi on suht nuori.

Tällainen on ollut minun viikonloppu ja -alku. Töissä saanut istuskella, siivoilla, pestä, ajaa trukilla ja vaikka mitä muuta. Nyt iltapäikkäreille, että jaksaa töissä!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Hanki älykästä kesäseuraa: Take me, baby!

Tämä on treffi-ilmoitus. Saletisti natsaa!

Hei!

Täällä ois yks umpisuoleton savolaenen pirttihirmu. Kakskytä vuotta oon maailmaa tallannu, periaatteessa tätä Savon muata vaan. Mitä täältä lähtemään, kun kettään oo käsipuolessa kulkemassa?

Harrastuksia mulla ee oo ja laiskaks haukkuuvat vaikka mittään en oo tehnä. Tai yheks harrastukseks vois laskee tuon töistä laistamisen. Sairaslommaa on kerätty ahkerasti tänä kesänä ja lääkekaappi notkuu saranoistaan, kun on tyhjennetty paekallinen apteekki sinne. Töetä nyt ee jaksa kippeenä ja tulehtuneena tehä, nytki ku oon piällä tuo äkillinen kurkkutulehus. Sairaala se on immeisen toenen koti.

Kirjoja, niitä tullee luettua, mutta ne on aina niitä ihanoita rakkausrommaaneja! On intohimmoo ja suuteloa ja miestä ja naista laeturilla kattomassa aaringonlaskuu! Näitä tämmönen kaupungintyttöki kaepois!

Ja jos sitä kuvvoo kaepoot, niin tässoon mää. Mutta elä säikähä, en minä mikkään vauhtihirmu oo enkä kakara.

UNELMIEN UKKO:

* Jos oot juoppo, niin voet juosta Alkoon. Multa et juomii vie.

* Jos on liikaa lihhoo luitten välissä, niin sitte sohvalle. Mutta minun sohvalla istuu vaan minun mieleiset miehet.

* Jos pumppoot rautaa, niin elä pumppoo liikoo vaan sillee tarpeeks. Eläkä syö mömmöjä. Sitte voen sinut ottoo!

* Hiusten värillä ei väliä, kuha ei harmaat. Ja mieluummin enemmän ku vähemmän. Mutta naisten hiukset ee sua olla eli pitkät.

* Lapsväkkee ei sua ommoo olla, musta ee tule äeti-immeistä vielä. Mut lapsista pittää silti tykätä!

* Jos tykkeet hellitellä, niin oot minun mies! Mutta muista nuo ylläolevat kritteerit.

Muut kritteerit katotaan paekan piällä ja minä määröön tykkäänkö sinusta vae en. Sitte katotaan lähetäänkö laeturille niinku Harlekiineissa! Jos minun skriivaus miellytti, niin pistähän viestiä vaekka kommenttiboksiin, niin katellaan!

Savolaene_ee_ujostele_91

Ironia on elämän suola. Tai sokeri. No sanotaanko vaikka kaikki mausteet. Ja olikohan tämä sittenki parodiaa? Sarkasmia? Vastauksia odotellessa!

Kannattais teijänki kokeilla.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Setä ja uudet verkkarit

Juhannus tuli ja juhannus meni. Muisti säily ja rahat myös! Olin juhannuksen serkun mökillä torstaista lauantaihin serkun perheen kanssa. Mökillä on mukavaa! Ja olihan siellä. Tosin niitä ei-niin-mukavia juttuja oli, eräitä kavereita. ITIKAT! Mua söi varmaan satakakskymmentä pientä inisijää, jotka toivotin alimpaan helvettiin vähintään yhtä monta kertaa. Jalat täynnä paukamia ja kutittaa!

Mökillä heitin talviturkin viimeinkin! Ekana iltana kävin vaan kokeilemassa varpaalla vettä laiturilta ja juoksin hirveetä vauhtia takaisin lämpimään saunaan. Perjantai-iltana uskalsin jo huutaa pojat pois laiturilta ja kirmata ja syöksyä äkkiä veteen ennen kuin ehdin epäröimään! Vesi olikin yllättävän lämmintä ja uin siinä vähän aikaa. Laiturille hyppääminen olikin sitten toinen juttu. Eka piti tiirailla, ettei kukaan oo kurkkimassa ja kun ei ollu laseja tietenkään niin oon melkein puolisokea sillon. Kauhee siristely ja tarkistelu! Sitten en päässykään hyppäämään siihen laiturille tuosta vaan. Hups, piti yrittää varmaan 5 kertaa, kunnes pääsin sieltä ylös maailman naisellisimmalla tavalla tottakai.... Ei ihan. Mutta se tunne! MÄ TEIN SEN! Wohoo! Ja eikun hehkuttamaan kaikille.

Puolenyön aikaan, kun pikkulapset oli lopulta menny nukkumaan serkun mökkinaapurit päätti tulla (jo kauheessa jurrissa) veneellä toiselta puolen järvee käymään. Mukana 3 koiraa ja viskipullo. :D Koirat oli ihania, semmosia pieniä pötkylöitä. :) Sain paijata niitä ihan kunnolla nuotion äärellä. Jossain vaiheessa naapurin mies (mitähän se ois ollu jotain noin 40-45v) istui siinä mun vieressä ja oli koko illan tuputtanu mulle viskiä. Piti sitä sitten maistaa, kun en ois saanu rauhaa siltä muuten... Oli aika tujua, jäi se maistaminen tosiaanki siihen yhteen kertaan! :D Kuitenkin, yhtäkkiä se otti mut kainaloonsa ja rupes kyselemään onko mulla poikaystävää. Vastasin, että eipä ole tällä hetkellä. Tämähän siitä innostu ja latasi illan parhaimman (tai surkeimman) kommentin: "No kuule! SEDÄLLÄ ON UUDET VERKKARIT!" Sain illan parhaimmat naurut. Repesin niin pahasti, että hekottelin itsekseni siinä varmaan 10 minsaa maha kippurassa ja naapurin setämies palasi etsimään viskiään. Naapurin setä oli tässä vaiheessa siis varmaan 2,5 promillen humalassa, mutta silti vaan iskureplat sinkoili! :D Jos ne tulikin sinne hirveessä tuiterissa, niin lähtivät kahta kauheemmassa. Kauhistellen katoin, että pääseeköhän ne ees omaan rantaansa. Olivat onneksi päässeet. Hukkuneita on jo ihan tarpeeks tänä jussina ollu. :(

Tällainen oli mun jussi! Tänään oli eka työpäivä sairasloman jälkeen, kertoilen siitä vähän myöhemmin. :) Mun jussi oli melko selvä, monen ei. :D Tässä vielä kuva, joka otettiin piruillaksemme serkun kanssa: Suomalainen juhannus. (Vaatetus: Untuvatakki ja villasukat... Suomen kesä<3)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kaikki mulle heti nyt!

Mulle tulee usein tämmönen olo. Ei liene mitenkään epänormaalia? Nyt on taas semmoinen, että haluaisin rahaa, haluaisin päästä rannalle ruskettumaan, hyvää ruokaa, jätskiä, seurustella, Kuopioon, baariin, mökille, navettaan, kavereiden luo, ihan minne vaan kunhan jonnekin, kunhan jotakin ja kunhan joku. HALUAN!

Mutta niinhän se on, ettei elämä ihan niin mene. Tosin joskus tuntuu, että ne älyttömimmätkin toiveet on toteutunu ja sitten on oltu vähän aikaa ihan ihmeissään, että mitäs nyt tapahtuu. Välillä musta tuntuu, että elän jotain myöhäistä teini-ikää, jota en saanut kokea silloin yläasteella ollessani arka naapurintyttö, joka yritti olla näkymätön, kun luokan teinikuningattaret purjehti ohi. Se teini-ikä, kun oli ihastumisia, mutta ei ikinä uskaltanut tehdä mitään niiden eteen, koska olisi voinut joutua nolatuksi ja sitten ois koko maailma kaatunu.

Sitten myöhemmin (nyt) sitä uskaltaa ja kokeilee, mutta jokin menee pieleen ja toinen osapuoli ei tule vastaan tai juoksee karkuun. Tai ei laita viestiä numeroon, jonka sai lapulla, mutta se on jo unohdettu! Se on niin totta, että tunnun kaipaavan jännitystä mun tylsään elämään vähän väliä, eikä pelkästään jännitystä vaan myös hellyyttä. Sitä paitsi ihastuminen on ihanaa! Toisaalta miks siitä pitäis tuntee syyllisyyttä, että haluaa rakastua tai ihastua?

Kerran seurustelin vakavasti, mutta se päättyi eroon kolmen kuukauden jälkeen. Minun rakkaus jäi, toisen hiipui pois. Se kokemus opetti toisaalta minulle itsestäni jotain ja olen tyytyväinen oppiessani myös itsestäni uutta. Ei ole järkeä jäädä miettimään ja vaivaamaan päätä sillä, mikä meni vikaan, jos teki kaiken mielestään oikein. Aina ei natsaa ja siitä on päästy jo hyvin yli.

Mutta välillä rupee rassaamaan omaa päätäkin jo se ainainen etsiminen, jolle ei tunnu näkyvän loppua. Äiti kertoi joskus eräästä 80-vuotiaasta mummelista, joka haikaili ensirakastettunsa perään. Olisi halunnut vielä nähdä ja ottaa yhteyttä, mitä hänelle nykyään kuuluu (tai onko vielä edes elossa). Kuulostaa toki romanttiselta, mutta minä tokaisin tuskastuneena: EIKÖ SE SILLOINKAAN LOPU? Pitääkö mun riiata jotain vanhaa ukkia vielä vanhainkodissakin?! Niin ei se varmaan ikinä lopu. 

Tervetuloa nunnaluostariin hyvät leidit! Täältä löydätte sisäisen rauhanne ilman miehiä!

Kuitenki rupeis vaan tekemään mieli munkkia.