Sinkkuna vai suhteessa?

"Mustekaloilla on kolme sydäntä,
Mulla vaan yks
Ja sitä ei saa särkeä" - Anssi Kela

 

Kolme raksia seinään. On aika jatkaa paratiisin etsimistä. Kolme oikopolkua, jotka johtivat umpikujaan. Toisen tunteita ei voi muuttaa omanlaisiksi. Kolme yritystä. Kolme tapaa oppia itsestään uutta.

 SINKKUNA

+ Saa itse päättää omista asioistaan.
+ Saa jättää tiskit odottamaan ja levitellä tavaroitaan ympäri kämppää niin kuin haluaa.
+ Saa näyttää juuri niin hirveältä kuin haluaa ja olla yökkärissä vaikka koko päivän. Yökkäripäivät on parhaita!
+ Saa vallata sängyn aivan yksin ja kukaan ei vie peittoa!
+ Ei tarvitse stressata seurustelusta!
+ Ei tarvitse murehtia tulevaisuuden suunnitelmista.
+ Saa vilkuilla hyvännäköisiä, komeita miehiä niin paljon kuin sielu sietää.
+ Saa jopa jutella ja flirttailla näille hyvännäköisille komistuksille! Ja ehkä laittaa heille lappuja. Okei, ei kassapoika-lappuja enää KOSKAAN...
+ Saa olla Ihan Oma Itsensä!

Tässä syy siihen, miksi olen vielä sinkku!

Parasta on rakastaa itseään. Sitä ei voi tehdä koskaan liikaa!

Yes, please!

 SUHTEESSA

+ On joku, jonka kanssa jakaa haaveet, unelmat, ajatukset, sänky, ruokapöytä. Mutta päiväkirjaani ette saa!
+ Vieressä on joku hyvännäköinen eikä tarvitse miettiä lähteekö hän siitä pois.
+ Parhaassa tapauksessa tunteisiisi vastataan.
+ Halipulaan saa aina helpotusta. Tämähän se paras osa on!
+ Pusut. Ilmiselvää. Missä mun pusut?
+ On jännittävää tutustua toiseen.
+ Miesten järjestämät romanttiset yllätykset! En osaa enää päättää mikä näistä kolmesta on parasta: halipulahelpotus, pusut vai romanttiset yllätykset? Vastaan KAIKKI!
+ Voi tehdä kaikkee kivaa yhdessä.

Kaikki muut, mut ei kahvia!

      

 Mutta se ero...

- Voi tulla puskan takaa.
- Ei kivaa kummallekaan.
- Pettymys. Viha. Tunteet käy kuumina.
- Muistot suhteesta ja jossittelu.

Kolme palaa minua.

   

Niihän ne aina sanoo.

Pakkasessa on jo jäätelöä, eri asia mitä tapahtui sitä ennen...

YMPYRÄ SULKEUTUU..

<3

Kuvat weheartit.com

klik klik klik klik 
klik klik 
klik
klik

Vohvelintuoksua ja metsäreissuja

Ihana viikonloppu alkoi jo keskiviikkoiltana, kun poikaystäväni tuli junalla käymään Kuopiossa. Juna tuli myöhään, joten eipä sitä auttanut kuin ruveta aikasin nukkumaan seuraavan kouluaamun takia. Torstaina koulusta palattuani tunsin jo käytävässä leijailevan ihanan tuoksun, joka tukahdutti alleen painostavan ja tunkkaisen tupakan lemun. Astuessani sisään ovesta kuulin Michael Bublén romanttiset sulosävelet ja laulun sekä tunsin lumoavan ruoan tuoksun. Kanakastiketta ja omenasalaattia, ihanaa! On mulla niin ihana mies! <3

Perjantaina oli vuorossa leffailta, jolloin katottiin hyvä leffa, jolla oli aivan järjetön nimi. Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä. Mikä sanahirviö! Kuka tuommosia keksii? Kannattaa kuitenkin katsoa, se oli hyvä tarina. :) Lauantain lähettiin sitten uhkarohkeasti kiertelemään Ikeaa ja syömään yltiömaukkaita lihapullia! Poikaystävä pääsi helpolla ostaessaan vain paistinpannun ja keittiöliinan, kun taas minä haalin itselleni kassillisen tavaraa sillä verukkeella, että tarvitsen valkoviinilaseja, koska olen juonut viiniä elämäni aikana kaksi kertaa. Tarviin myös viinipullonkorkinavaajaa, koska olenhan juonut viiniä elämäni aikana sen kaksi kertaa, mitä jos tulee kolmaskin kerta? Haalin myös tarvittavia ostoksia, nimittäin ruskeita syviä lautasia sekä leikkuulaudan. Olin kuitenkin kantamassa kotiin uutta sänkyä, lipastoo, keittiön puisia tasoja, kulmasohvaa ja kokonaista Ikea-kotia. En saanu! :( Ehkä sitten joskus.

Sunnuntai kului hieman rauhallisemmin potiessa pienoista krapulaa, koska lauantai-iltana käytiin myös baarissa. Mutta sunnuntaina tehtiin superhienoja Mikki Hiiri -vohveleita! Mmmm, vaniljakastikkeen kanssa oli aivan taivaallista. Lauantaina viisaana ja tietoisena ympäristöstä osasin käyttäytyä erittäin hienovaraisesti ja heilua selittäessä eräästä kuopiolaisesta jo lopettaneesta baarista. Heilumisen ja tilankäytön aiheuttamana käteni huitaisi sekunnin sadasosassa skumppalasini täyden sisällön suoraan kiiltävälle mustalle hameelleni, jolloin suustani pääsi ehkä liiallinenkin määrä kiroilevia sammakoita ja häpeän määrä nousi baarin kattoon ja sen yläpuolelle väijymään minun täydellistä nolaamistani. Huitominen ei jäänyt kuitenkaan yhteen kertaan, vaan aloittaessani selittämään tarinaa uudempaa kertaa onnistuin kaatamaan myös poikaystäväni täyden lasin, tosi tällä kertaa "vain" pöydälle. Koita siinä sitten olla normaalisti, kun pöytä ja syli lainehtii skumppaa ja poikaystävä vie pullon sivummalle minusta. "Eiköhän tää riitä jo meille." Joo tai mulle. Se kaks lasia riittää oikein hyvin. Parempi olis miinus viisi.

Tänään kävimme metsässä kävelemässä ja kuvailemassa kivoja kuvia. Piti käydä myös saattamassa se yksi kiva mies juna-asemalle. Vaan eipä ole pitkä aika, kun taas nähdään! Tällaisia tunnelmia tältä viikonlopulta. :)