1 vuosi 6 päivää

Siinä ajankohta, jolloin aloitin tämän blogin kirjottamisen. Blogin kirjoittaminen alkoi siitä, kun näin eräässä kaupassa söpön kassapojan ja aloin käymään tässä kaupassa tiheämmin. Yhdestä pienestä ihastumisesta alkoi tämäkin blogi, joka vaihtelevasti heittelehti humoristisesta ärtyneeseen kirjoittamiseen ja paikoitellen jäi unohduksiin minulta itseltänikin.

Mutta nyt olen taas kirjoittamassa täällä, en aivan säännöllisesti kuten alussa, mutta jonkin verran aina!

eli siis JEE BLOGI 1 VEE!!!

Tunteetonta

Näin on taas päässyt käymään, että olen hypännyt satulaan, päässyt peliin mukaan eli siis käynyt treffeillä. Ei siihen mennykään, kun kaheksan kuukautta (oisin voinu melkein pyöräyttää lapsosen, mutta en nyt kehannu) ja sitten ne olikin aivan unelmatreffit.

Treffiseura oli myös unelma! Pitkä ja komea, tyylikäs, hienot aurinkolasit yms. Mikään ei mättäny, käytiin kaakaolla ja jätskillä, juttu luisti ja oli mukavaa. Aurinko paisto ja minä suunnittelin mielessäni hääpöydän pöytäliinan koristeiden väriä. Liitelin kotiin treffien jälkeen jossain pilvien korkeudelle, törmäsin melkein lentokoneeseen, ja laitoin illalla viestiä tälle unelmien poikamiehelle.

Liidellessäni taas pilvissä selaillen hääkuvastoa tosiaan törmäsin lentokoneeseen. En mihinkään siipeen vaan suoraan päin näköä ja se koko lentokonekin tais värähtää radaltaa ja lähtee syöksylaskuun. Viesti tuli ja alkoi kevyen kehuvasti: "Oli tosi kivaa ja olit tosi mukava ja sun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta..." MUTTA. Mutta! Mutta-sana pitäis kieltää lailla! Kaikki paha lähtee sanasta mutta eikä sen jälkeen pääse enää takasin siihen hyvään. Jos ei olis muttaa, maailmassa ei ois sotia, avioeroja, ilkeitä ihmisiä, negatiivisia tunteita eikä mitään pahaa! MUTTA kun mutta on olemassa niin kaikki nämä mahdollistuu. Perkeleen mutta.

Kuitenkin, mutta-sanan takia olinkin sillä hetkellä kuulemma tunteita herättämätön. Mitäänsanomaton? Tunteeton? Tyhjä? Blondi? Tyhmä? Yritin miettiä silloin vastaavia termejä tälle, mutta en edelleenkään saanut päähäni mitä sekin mahtoi tarkoittaa. En ilmeisesti vaan herättänyt herrassa oikeita tunteita. Mietin ratkaisuja, miten olisin voinut herättää tunteita:

Olisin voinut mennä paikalle superlyhyessä mekossa, jonka pienikin kärpäsen ohimeneminen johtaa siihen että mekkoa ei enää ole. Tai sitten alasti.

Olisin voinut kosia miestä saman tien. Koska juttuhan luisti jo parin sekunnin jälkeen niin viiden minuutin päästähän olisi voinut kuitenkin jo kihlautua?

Olisin voinut loihtia supermyrskyn paikalle: Sumua, vettä ja salamointia. Sitten olisin vain ilmestynyt itse kuin Salama Kirkkaalta Taivaalta. Tai vuokrata savu- ja tuulikoneen. Plus ison valon.

Olisin voinut lyödä miestä. Ois tullu jotain tuntemuksia.

Olisin voinut vaik....

Jo saa riittää. Helpompi on tunkee ittensä pikkurillin kokosesta sormustimesta läpi kuin hurmata se mies. Noikaan olis tuskin riittäny. Ois kyllä ollu silti kiva vähän näpäyttää sitä kun se oli niin itsevarma. Oli ihan tavan treffit ja hieno mies mut kusipäisyys siellä missä törmäsin lentokoneeseen. Kuitenkin.
  

Turun toreilla

Huh, onpas aika vierähtänyt helmikuusta! Kirkolliset tulkkaukset on tulkattu ja arvioinnit saatu. Ja se juttu menikin hyvin! Hengelliset tilaisuudet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan jatkuvat työharjoittelun merkeissä Turussa. Ensimmäinen harjoitteluviikko on pulkassa ja hauskaa on ollut! Viikon aikana olen huomannut, että tulkki todellakin istuu autossa noin kolmasosan viikostaan. Eräskin työkeikka oli kolmen tunnin ajomatkan päässä ja itse tulkkaus kesti vain puoli tuntia. Joku sanoisi, että "hullun hommaa!" mutta minusta on vain mukavaa hieman maakuntamatkailla. :)

Koko harjoittelu ei suinkaan ole ollut vain tulkkausta vaan myös tutustumista Turun shoppailumahdollisuuksiin! Hansa-kauppakeskuksen H&M:ltä olen löytänyt kahdella käyntikerralla jo mekko, t-paita, kaksi korua ja sukkia. Ei mitään turhia reissuja siis! ;) Huomenna harjoittelu jatkuu ja pääsen taas tulkkauksen makuun!

Tämmöinen ihana kesämekko tuli ostettua!

Ja siihen sopiva koru!

Harrasta elämää

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen.

Ajattelin viimein tehdä tästä blogistani oman näköiseni ja kertoa teille siitä, milloin koin uskonnollisen herätykseni. Olin viime vuonna helluntalaisten Herättäjäjuhlilla, ja siel....
HETKINEN! Eihän tästä ole nyt mikään paasaamisblogi tulossa. Otetaanpas alusta.

En ole siis muuttumassa helluntalaiseksi ja tosiuskovaiseksi, mutta uskonnolliset rukoukset ovat pyörineet elämässäni tämän viikon noin 24/7. Koulussamme on huomenna hengellisten käännösten tentti, joten olen paukuttanut päähäni Herran siunausta, Isä meidän -rukousta, uskontunnustusta ja muita ehtoolliseen liittyviä rukouksia. Maanantaiyönä heräsin puoli kolmen aikaan ja päässäni pyöri "ISÄ MEIDÄN OMA TAIVAISSA. OMA VALTA TUODA. Siinä vaiheessa jo meinasin alkaa hakata päätä seinään, mutta tiistai-aamun Britney Spearsin laulujen soidessa päässäni ajattelin, että rukoukset eivät taidakaan olla niin paha juttu.

Nyt on siis harras tunnelma hallussa ja viittomat ojennuksessa, kun huomenna menen henkevöitymään ultimaalisesti! Luulen, että joko meidän koko luokka on muuttunut tosiuskovaiseksi tai sitten kirkosta eroaa liiaksi-tuputettuja-opiskelijoita. No, toivottavasti ei sentään. Sunnuntaihin asti harras tunnelmani jatkuu ja jos liikutte Iisalmen alueella, tervetuloa kuuntelemaan (ja katsomaan) tulkattuja lasten hengellisiä lauluja Pyhän Ristin kirkkoon klo 18.00! Siellä olen minä ja opiskelukaverini niitä tulkkailemassa. :) Jeee!

Muistakaa olla kiltisti!

Surkeiden (mies)sattumusten sarja saa jatkoa

Oi! Komea mies! Hmm.... sähköpostiosoite. Ottaisinkohan yhteyttä!

Näin mietin, kun luin jo toista kertaa tammikuun Cosmopolitan-lehteä ja tarkastelin kierrätysmiehiä. Ystäväni oli jo ottanut yhteyttä erääseen näistä herroista ja todennut hänet naisia kierrättäväksi playboyksi, joka etsi vain sitä tiettyä naisen ruumiinosaa, josta ei ollut vielä 24 ikävuoteen mennessä ilmeisesti saanut selkoa. (Voisi olla aivot, mutta ei tässä tapauksessa!) Pitsan äärellä pohdimme yhdessä miehiä ja vaihdoimme puolen vuoden takaisia kuulumisia. Ihana ilta pitkästä aikaa ystävien kanssa!

Yhteisen illanvieton jälkeen tullessani Kuopioon karttelin ajatusta ottaa Cosmo uudestaan esiin ja kuitenkin vielä vilkaista näitä miehiä. Uteliaisuus voitti ja löysin yhden potentiaalisen vaihtoehdon, johon voisi ottaa yhteyttä. Mietin hetken ja säntäsin koneelle.

Jee! Laitan sille sähköpostiaaaa! Onkohan vielä liian myöhästä? Lehti on tullu kuitenkin jo ajat sitten. No, ihan sama, LAITAN SILTI.

Muutaman päivän odotin ja löysin miehen myös Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Profiili oli suppea eikä paljastanut henkilöstä paljoakaan. Muutama kuva ja päivitys. Annoin asian olla ja odotin ihmeissäni vastausta. Lopulta kävin taas vaihteeksi katsomassa vielä hänen profiiliaan facebookissa, jos näkisinkin jotain uutta. No, olihan siellä jotain uutta. Parisuhde-statuksen muutos!

Käyttäjä ********* on parisuhteessa käyttäjän ******** kanssa.

Siis MITÄÄÄ???? No onnea vaan heille sitten. Ainakin joku on löytänyt tämänkin kanavan kautta mahdollisen sielunkumppaninsa, sekin on siis mahdollista. Oma olo oli vaan niin typertynyt ja huvittunut, että piti tulla oikein blogia kirjoittamaan. Saa jäädä ne Cosmo-vastaukset bittiavaruuteen!

Ystävämme kanssa nauroimme tälle ja vannoin lopettavani nämä hömpötykset. Suunnittelimme jo yhteisen koiran hankkista. Ystävien kanssa syntyy aina jotain hienoa. Ihanaa tulevaa ystävänpäivää kaikille hömpille! <3