KIIRE KIIRE KIIRE!

Toukokuu on vaihtunut ja kesään on jäljellä enää vain kuukauden päivät! Blogihommat on olleet tauolla hetkisen, koska minulla on ollut koulujuttujen kanssa niin kiire, etten ole kerennyt tehdä mitään muuta. Joku jo täällä valittelikin eikö uusia päivityksiä ole enää tulossa.. On niitä! Kunhan ehdin.

Viime viikonloppu meni toisen kirjoituksen ääressä, kun kirjoitin päättöportfoliotani kuusi tuntia viime hetkellä sunnuntaipäivänä ja sainkin paniikkikirjoittamisella aikaan 11 sivua! Voi sitä tajunnanvirran määrää... Päässä surisi illalla niin pahasti, että tuntui taas vaihteeksi siltä kuin aivot halkeis. Kuuden tunnin paahtamisen jälkeen en ees saanu sitä aivotonta shaibaa valmiiks, koska ihana tietokoneeni teki temput ja kaikki meni plörinäks. Seuraavana yönä ei sitten paljon nukuttukaan, kun maanantai-aamuna koululla piti olla skarppina analysoimassa viime hetkellä tulkkausnäytteitä. Oivoi, päänsäryn määräääää!

Eilen kävin tulkkaamassa Kuopion Musiikkikeskuksella OIKEAA OOPPERAA!!!! Oli niin huikeeta ja onnistuttiin mun tulkkiparin kanssa niin hyvin. Oon meistä niin ylpeä! Noin 40 tuntia oopperaan tuli yhteensä harjoitella käyden harjoituksissa, kenraalissa ja itsekseen harjoitellen. Nyt sitten soikin seuraavat kaksi viikkoa ooppera-aariat päässä.

Rutistus ei lopu kuitenkaan tähänkään vaan nyt täytyy alkaa analysoimaan kaikkea mahdollista harjoitteluseminaaria varten, vertaisarvioida portfolioita ja miettiä omaakin esitystä. Palaan taas tämän urakan jälkeen! :)

Tarviiko aina valittaa?

KLIK

Valivalivali. Valittajat valittaa.


Nyt on pakko avautua, koska tuntuu, että negatiivisuutta tulee välillä joka tuutista. Olen itse yleensä positiivinen ihminen ja yritän katsoa myös elämää positiivisuuden kautta. Toki minuakin joskus ärsyttää ja harmittaa ja saatan sen purkaa esimerkiksi ystävilleni tai joskus myös täällä blogissa. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että jokaisesta pikku asiasta täytyy valittaa tai yrittää nälviä ja väheksyä erilaisia asioita, jotka muiden mielestä olisivat ilon aiheita. Ei tietenkään kaikista asioista tarvitse pitää tai mielistellä muita, mutta mielestäni omaa puhettaan voisi hieman miettiä ennen kuin päästää valloilleen ajatuksiaan niitä sen kummempaa miettimättä.

Tiedän eräitä ihmisiä, joista huomaa tällaisen valittamisen kierteen. Pikku asioista valitetaan, negatiivisuutta korostetaan ja keskitytään niihin vikoihin enemmän kuin siihen, että antaisi asian olla tai miettisi jotain positiivista. Itse en ymmärrä pessimistisyyttä, koska mitä iloa siinä on, että vääntää joka asiasta negatiivisen tai ajattelee aina pahinta? Onko pessimistisyys realismia? Ei minun mielestäni. Kuulin vähän aikaa sitten radiosta tutkimuksesta, jonka mukaan aivot havaitsevat negatiivisuuden herkemmin kuin positiivisuuden. Negatiivisuus jää muhimaan mieleemme ja jatkuva valittaminen myös tarttuu ihmisestä toiseen. Negatiivisuus myös vahingoittaa aivoja ja tyhmentää ihmistä. En minä ainakaan halua aivoistani mössöä! Mieluummin keskityn iloisiin asioihin ja iloisiin ihmisiin kuin kuuntelisin jatkuvaa valitusta asioista, joilla ei ole oikeasti mitään merkitystä.

Olen huomannut myös esimerkiksi sosiaalisesta mediasta sen, että jotkin ihmiset vähättelevät toisten ilon aiheita. Päivityksiä tulee omista arjen askareista ja mielipiteitä erilaisista asioista, onnistumisen kokemuksista ja pienistä ilon aiheista, joita halutaan jakaa ystävilleen kuten normaalissa kanssakäymisessä. Ne asiat ovat kuitenkin kirjoittajien omia ajatuksia ja ilon aiheita, joita ei mielestäni pitäisi mennä tyrmäämään. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta joskus mielipiteet voisi pitää myös itsellään. Joillekin tietynlaiset päivitykset ja asiat eivät mene sinne positiiviselle puolelle vaan ärsytys luikertelee mieleen ja hetken mielijohteesta kommenttia voikin tulla ilman sitä suodatinta. Sosiaalinen media antaa ihmisille tietyn anonyymiteetin, vaikka esimerkiksi Facebookissakin ollaan omalla nimellään, mutta ei kuitenkaan kasvokkain. Monella ei välttämättä olisikaan pokkaa mennä sanomaan toiselle, ettei jaksa lukea toisen heräämistavoista, jatkuvista kokkailuista tai lenkille lähdöistä. Onneksi Facebookissakin on helppo painaa nappia, jolloin ei saa niiltä tietyiltä ihmisiltä niitä päivityksiä. ;) Ja jos on oikeasti aikaa ja energiaa tuhlata ajatuksiaan negatiivisuuteen niin eikö sitä samaa energiaa voisi mieluummin käyttää johonkin muuhun? Itse ainakin siivoan perusteellisesti ärsyyntyneenä. Se energia tuleekin silloin hyötykäyttöön. :)

Miksi siis tuhlata energiaa negatiivisuuteen kun sitä voisi käyttää positiivisuuteen?

KLIK

S I C K I E & H O M E D A Y

KLIK

Tänään on kotipäivä, koska olen ollut muutaman päivän kipeänä. Viikonloppuna tuli bailattua ja tanssittua muutamanakin päivänä ja tämä on ilmeisesti rangaistus vesisateessa kävelystä ilman hattua ja sateenvarjoa. Yleensä juon ystävieni kanssa valkoviiniä tai siideriä, mutta nyt päätinkin tehdä poikkeuksen ja kävin ostamassa pullon kuohuvaa! Olikin ihan hyvää pitkästä aikaa, viimeksi tullut juotua kuoharia omissa ylioppilasjuhlissa.

Kuoharia!

Maanantaina kävin ystäväni kanssa leffassa, kun hänellä oli lahjalippuja ja tulikin mässättyä ihan kunnolla, huh! Divergent - Outolintu oli toooodella hyvä elokuva ja ah, rakastuin miespäänäyttelijään Theo Jamesiin! Divergent muistutti Nälkäpeliä, mutta minua tämä ei haitannut, koska tykkään fantasiaelokuvista ja hyvännäköisista näyttelijöistä!

Omnomnom!

Tänään sitten kävin lääkärissä ja diagnosoin itse itselleni poskiontelotulehduksen. Lääkäri kirjoitti antibiootit ja nenäsumutteet, joten jospa näillä lähtisin viimeinkin parantumaan. Tämän typerän tulehduksen takia tosin minulta meni sivu suun muutamat tulkkaukset ja harjoitukset, tämän viikon tankotanssitunti ja kauan odotettu Helsingin reissu! :( Onneksi ehdin käydä siellä luultavasti vielä ennen kesää, jotta nään serkkuani joka karkaa etelän lämpöön ainakin vuodeksi. Mitä heittäytymistä!

KLIK!

#pics #mydays

Tässäpä kuvia mun tekemisistä, olkaa hyvät! :)

Bridget Jones - Elämä jatkuu

Red and gold, ah!

Kouluhommii.

Mun heikko kohta, porkkanakakku.

Care, dare, learn, change, love.

Red. Red. Red.

Hissiteini!

Give your all to me, I'll give my all to you. You're my end and my beginning.

 

Viime viikolla menin toisen kerran tankotanssin alkeis 2 -kurssilla. Alkeis 2 -kurssilla on tehty uusia ja vaikeampia liikkeitä, mutta olen jo muutamissa onnistunut. Viimeksi onnistuin myös nousemaan tangolle pää alaspäin, tosin tuettuna. Mikä onnistumisen tunne, kun pääsin sinne edes niin!

Piti ottaa kuva mun Tomb Raider -kampauksesta. Lara Croft sopiikin hyvin tankotanssiin! Hiusten kasvatus on kovassa vauhdissa, jospa pian saisi jo pidemmän letin. :)

Sunnuntaina innostuin leipomaan mokkapaloja ja kinkkupasteijoita. Tuli kyllä tosi hyviä! Hävettävän harvoin tulee leivottua ja yleensä sitten niitä samoja vanhoja leipomuksia mitä ennenkin. Pari kuukautta sitten kokeilin kuitenkin ihan uutta reseptiä ja tein Dominotryffeleitä! Todella hyviä ja ihania varsinkin tämmöisille suklaan rakastajille. <3

Tänään päivä meni koulujuttuja tehdessä. Itse asiassa oopperan tulkkausta harjoitellessa! Suuntautumisen harjoitteluuni kuuluu oopperan tulkkaus, joka on jo kuukauden päästä täällä Kuopiossa. 9.5. minut voi nähdä tulkkaamassa Mozartin Taikahuilua. :) Kaikkeen sitä voi päästäkin tällä alalla!


Otsikon biisi on kiva, kuunnelkaa! John Legend - All of me.
My head's under water
But I'm breathing fine
You're crazy and I'm out of my mind

'Cause all of me
Loves all of you
Love your curves and all your edges
All your perfect imperfections
Give your all to me
I'll give my all to you
You're my end and my beginning
Even when I lose I'm winning
'Cause I give you all of me
And you give me all of you, oh
 
Give me all of you
Cards on the table, we're both showing hearts
Risking it all, though it's hard.